Murkkuikäisen kapinavaihe

 Nuutilla on tullut tässä kuussa 9kk täyteen. Sen lisäksi on alkanut ilmaantua enemmän puremista kuin aiemmin. Tämä pikku riiviö on ilmeisesti tympääntynyt tylsään yksineloon kahden kaksijalkaisen kanssa ja osoittaa tympääntymistään raivostuttavalla järsimisellä, joka yltyy toisinaan jopa aggressiiviseksi. Pahimmillaan se on aamuisin ja iltaisin makuuhuoneessa. Tästä syystä Nuutilla on porttikielto noihin aikoihin makkariin, kun se ei siellä malta käyttäytyä vaan häntä uhkaavasti heiluen hyökkii täydellä voimalla kiinni. Auts.

Me ei leikitetä Nuuttia käsillä, ja muutenkin on koitettu kitkeä aina alkava pureminen heti alkuunsa. Mutta nyt ei tunnu mikään auttavan. Osa sanoo, että kyseessä on murkkuikäisen testausvaihe, joka laantuu aikanaan. Osa taas on sitä mieltä, että kaverin tuominen kuvioihin voisi auttaa, sillä Nuutti pääsisi purkamaan painihalunsa kaveriin (tosin ei vielä hetkeen luovutuksen jälkeen, pentu kun on vielä niin pieni silloin). Ja sitten yksi teoria on se, että sillä vaan on tylsää. Mihin taas auttaisi tuo kaverin tulo, sillä me kyllä leikitetään Nuuttia kaikin keinoin ja käydään yhdessä ulkona (tänäänkin pitkä pätkä metsästettiin öttiäsiä ruohikolla). Noh, saa nähdä. Toivottavasti tämä kuitenkin rauhoittuu, sillä käytös on todella ikävää ja tuolla raivolla hyökkiminen tekee kipeää. Muutoin Nuutti käyttäytyy kuin pieni enkeli.

Tän laatikon piti mennä varastoon, mutta se on nyt tuossa
koska Nuutti haluaa nukkua sen päällä...

 Sitten toinen asia. Ostettiin uusi harja Nuutille. Vihdoinkin raaskin laittaa rahaa semmoiseen kunnolliseen tiheäpiikkiseen irtokarvan poistamiseen tarkoitettuun harjaan. Sinne meni 20e. Mutta totesimme hymyssä suin poikaystäväni kanssa sitä kokeillessamme, että ollaan käytetty ihan vääriä työkaluja tähän saakka! Nytkin ulkoillessamme harjasimme Nuuttia vuoron perään, ja voi että tuota karvaa vain lähtee... Ulkona harjaaminen osoittautui hyväksi ideaksi kahdesta syystä: 1. Asunto ei ole täynnä karvoja, ja 2. Nuutti pysyi paremmin paikallaan, sillä valjaiden kanssa se on edelleen suhteellisen rauhallinen. Sisällä harjatessa se alkaa jossain kohtaa aina purra harjaa ja kiemurtelee kauemmas kun tylsistyy (todella nopeasti).

Pannukakkukissa vaanii.

Juhannusta vietettiin aika leppoisasti ja pikaisesti käymällä töiden jälkeen mökillä. Nuutti pääsi mukaan. Ajomatkaa oli suuntaansa 30-40min, mikä meitä ensin jännitti. Varauduttiin kääntymään takaisin jos siltä näyttää, kun Nuutti on tähän saakka maukunut pelokkaasti joka reissulla poikaystäväni vanhemmille, jotka asuvat 10min ajomatkan päässä. Yllätykseksemme Nuutti oli todella rentona ja uteliaana autossa koko matkan, välillä maukaisi hämillään muutaman kerran, mutta tulomatkalla meinasi jopa nukahtaa! Ja mökilläolo meni loistavasti. Nuutti nautti selkeästi uudesta paikasta ja hajuista, vaikkakin järvestä se pysyi kaukana. Uudet ihmiset oli selvästi kiinnostavia ja Nuutti heidän mielestään aivan ihana. Niin ja tämä urhea saalistaja sai melkein sammakon kiinni!

Pakollinen mansikkakuva kun niihin törmäsin!