Asettumista uuteen kotiin

Varoitan jo alkuun melko pitkästä tekstistä, mutta innostuin nyt kirjoittelemaan. :)

Kaksi ja puoli päivää takana uudessa kodissa. Ensimmäisena iltana Nuutti lähti innolla tutkimaan ympäristöä mutta oli erittäin säikky. Takana oli myös pitkä automatka, kun kaksi veljeä kulki samalla kyydillä omiin uusiin koteihinsa ja Nuutti joutui odottaa vuoroaan viimeisenä. Autossa meni muutamia tunteja. Sinä iltana Nuutin tullessa sain kasvattajalta Mustin ja Mirrin isossa vihreässä repussa paljon kaikkea uuteen kotiin.

Ruokien ja kippojen lisäksi repussa oli mm. alekuponkeja Mustiin ja Mirriin ja Hill's - lahjakortti. Mukana oli myös punainen viltti, joka ei näy kuvassa kun verhosin sillä pyykkikorin vessaan Nuuttia varten (loistopaikka!)

Ensimmäinen yö meni valvoessa kun Nuuttipoika päätti alkaa huutamaan. Koko yön. Päivällä pelättiin erinäisiä asioita, ei oikeen nukuttu. Syötiin hyvällä mielellä, vähän kai hotkittiinkin kun osa tuli pukluna ylös ja raksut olivat kokonaisina seassa. Riehuttiin aika urakalla. Ehkä siitä johtuen toinen yö sujui mallikkaasti; ei huutoa ja riehuvaihe aktivoitui vasta 7 aamulla. Päivällä ahdistuttiin hurjasti kun poikaystäväni lähti töihin 10. Nuutti pinkoi vessaan piiloon ja lymysi siellä nurkissa maukuen todella äänekkäästi ja taukoamatta. Kun menin viereen istumaan se kiipesi heti itse syliin ja alkoi kehrätä. Toisella kertaa tullessani se jopa nukahti.

Päivä meni pitkälti nukkuessa. Äitini tuli käymään, jota Nuutti tervehti hämmästyksekseni todella innolla: juoksi vastaan ja vaati syliin pomppimalla jalkaa vasten. Siitä alkoi riehuminen. Joka jatkui iltamyöhään saakka, välissä oli pienet torkut. Sinkoilua paikasta toiseen ja huutamista välissä, kiipeilypuu käytiin alhaalta ylös ja takaisin alle sekuntiin ja minulla alkoi välillä syke nousta touhua seuratessa. Taas kokeiltiin varovasti ihmiskontaktia muihin kuin meihin, poikaystäväni kaveri tuli iltaa istumaan. Hetki ihmeteltiin mutta sitten olikin jo ihan kuin aina ennenkin.  Edelleen välillä säikyttiin asioita, mutta päivän pahimmat säikyt tulivat tiskikoneen äänestä ja poikaystäväni lähtemisestä (Nuutilla on joku ongelma tuon ulko-oven kanssa). Toisena päivänä näkyi huima edistys käytöksessä ihan yhtäkkiä unien jälkeen; ehkä pitkät unet tekivät tehtävänsä, varsinkin kun edellispäivänä sitten ei nukuttukaan. Raapimapuu on todettu minun mielikseni hyväksi ostokseksi, ja kun tuo sen makuupussi yläilmoissa on uskallettu testata siitä on tullut mieluisa makoilu- ja tähystyspaikka.

Kolmas kokonainen päivä on lähtenyt käyntiin, ja korkkaa samalla vuoden 2016. Miten teidän vuodenvaihteenne sujui? Me saatiin nukkua koko yö hienosti, eikä pikkuinen kömpinyt meidän väliimme kuin vasta aamun tunneilla. Nukkui kiipeilypuun pussissa (niin suloisesti!). Aamulla herättiin haleihin.

Totutamme Nuuttia pikkuhiljaa ääniin joita se pelkää. Aluksi olin niin holhoava ja varovainen, että huomaamattani olin aika hiljaa. Nyt ollaan uutta vuotta juhlittu melko kovaan ääneen (huomioiden tottakai pennun tilan ja olon, mutta sen saadessa toistuvia viirupääkohtauksia päättelimme tilanteen olevan ihan tarpeeksi turvallinen sillekin). Pesukone vaatii vielä työtä. Huutaminen/juttelu alkaa usein jos on liian hiljaista muuten, nyt kun alan tarkkailla tilannetta. Tai jos jompi kumpi menee vessaan eikä se pääse mukaan. Tai lähtee ulos ulko-ovesta. Kasvatuskodissa ei kuulemma jutellut juurikaan, ja ainoa mitä säikkyi oli hiustenkuivaaja. Eli tuskin on kovinkaan säikky kissana yleisesti.

Tänään Nuutti joutuu vielä treenaamaan yksinoloa hetkisen aikaa, katsotaan miten sujuu.

Eilinen viirupääkohtaus. Ihanasti harjatut hiukset lattialla, ei ehtinyt siivota kun koitin ehtiä kuvata koko episodin. En kyllä ehtinyt mutta tässä pätkä siitä.

Tänään nautiskeltiin ja rentouduttiin aamuruuan jälkeen.

Sitten pari kysymystä: Kuinka paljon pennun painon kuuluisi nousta tiettynä aikana? Kysyn kasvattajaltakin, mutta näinä juhlapyhinä yhteydenpito on vähän hidasta vastailun suhteen. Ja onko kaikki räsyt tuomittuja noihin vatsavaivoihin? Onko kellään kokemusta täysin terveenä pysyneestä ragdollista?

Kolme (pentu tuli kotiin)

Kolme kuukautta muuttui pitkän odotuksen jälkeen ensin kolmeksi viikoksi, ja sitten kolmeksi päiväksi, kolmeksi tunniksi. Hassua, kuinka jälkeenpäin ajateltuna aika on mennyt todella nopeasti. Mutta kun tuo kolme kuukautta alkoi, tuntui odottelu mahdottomalta.

Kolmen tunnin malttamaton odottelu, jonka jälkeen yhtäkkiä eteisessä seisookin kahden sijaan kolme ihmistä, joista yksi ojentaa rapisevaa kantokoppaa toiselle, joka jännittyneenä ottaa sen vastaan ja kantaa olohuoneeseen. Muutama sana vaihdetaan ja esitellään sille kolmannelle ihmiselle rapisevan kantokopan uusi koti. Pian kolmas ihminen jatkaakin jo matkaa ja olohuoneeseen jää vain kaksi ihmistä. Kolmisin kantokopan kanssa. Joka edelleen rapisee, mutta kovin varovasti. Rapina vaihtuu pienen pieneen maukunaan, ja avaan pikkuiselle kopan luukun. Viime kerrasta on kulunut kuukausi, mutta "vauvaturkki" on edelleen yhtä hauskan sähköisen näköinen. Ilme hieman säikähtäneen oloinen. Missä nyt ollaan? Onneksi uteliaisuus ottaa vallan ja pikkuinen lähtee valloittamaan uutta kotiaan. 

Pentu tuli kotiin. <3

Paras piilopaikka tähän mennessä!

Tutustumista...

Vielä pelätään kaikenlaista, esim mikron ääntä, vessan vetämistä ja ulko-oven avauksia. Niiltä suojaudutaan pikapikaa sängyn alle. Välillä on pakko ulvoa sen jälkeen, pitkäänkin, kunnes sitten kiivetään sängylle mamin viereen makoilemaan. Meidät on poikakaverin kanssa testattu molemmat aika kivoiksi jo näköjään, onneksi. Ruoka on jo maistunut ensimmäisten parin tunnin aikana, ja ekat nokkaunetkin on otettu. Hyvin tämä tästä lähti liikkeelle. 

Nuutti, tänään 14 viikkoa. Tervetuloa kotiin! <3



ps. en tiedä miksi ihmeessä tekstin tausta on tällänen ruma valkonen laatikko yhtäkkiä,mutta en saa sitä poiskaan joten olkoon. :D

Rauhallista Joulua!

Tulin joulua viettämään perheeni luokse ja lämmin vastaanotto tuli myös kissoilta (kaksi maatiaissisarusta, kokomustaan pukeutuva 2v Mikki, ja tämän vuotta nuorempi sisko, kilppari nimeltään Minni). Tultiin yhdessä siihen tulokseen että toivotetaan hyvät joulut kuvien merkeissä. Eli oikein mukavaa ja kotoisaa joulua kaikille!

Minni on sitä mieltä, ettei lahjapusseja parempaa lahjaa olekaan.

Mikki kiipesi hämmästyksekseni heti syliin, vaikka useimmiten viihtyy turvallisen välimatkan päässä.

Kissakuulumisia ja tarvikkeiden hankintaa

Nuutin luovutuspäivä on melko tarkalleen selvä; viimeinen eläinlääkärikäynti leikkauksineen saatiin varattua aattoviikolle, joten Nuutti on valmis uuteen kotiin kuun viimeisen viikon alussa. Minulta säästyy matkustuskulut, kun kasvattaja päätti lähteä itse pentua kuskaamaan. Nuutti saa matkaseurakseen yhden veljistään, joka myös saa kyydin uuteen kotiinsa.

Odottelun viimeiset kolme viikkoa lähtevät siis käyntiin! Tänä aikana on vielä kaksi kiireistä kouluviikkoa, jonka jälkeen alkaa loma. Silloinkin toisaalta olen töissä muutamana päivänä, mutta eipähän ehdi liikaa jännäämään pientä perheenlisäystä. Olen pohtinut vakuutuksen ottamista; sen haittoja ja hyötyjä. Tällä hetkellä sen ottaminen tuntuu turhalta, sillä mm. rokotuksia ja hammaskiven poistoa ei korvata, ja Nuutin ollessa perusterve (toistaiseksi, toivottavasti jatkossakin...) tuntuu turhalta maksella vakuutuksista joka vuosi. Toisaalta, eihän sitä ikinä tiedä mitä voi sattua. Henkivakuutusta en aio ottaa, pelkän eläinlääkärikuluvakuutuksen. Vakuutus olisi siinä mielessäkin hyvä olla, että en sitten itse stressaisi niin paljon jatkuvasti, kun siihen on taipumusta. Sain jo kommenttia siitä, että olen kuin odottava äiti tämän hössötykseni kanssa. Niin kai, kun ensimmäistä kertaa on aivan oma pikkuinen vastuulla ja hoidettavana. Oli se sitten eläin tai ihminen. Minusta tulee varmaan neuroottisin kissanomistaja koko maailmassa...

Vakuutuksen lisäksi olen jo innokkaana ehtinyt kierrellä mm. Mustissa&Mirrissä. Lähinnä siksi, että sain auton lainaan, joten tavaroiden kantaminen helpottui. Satuinkin astumaan sisään juuri oikeaan aikaan, sillä mm. raapimapuut olivat tarjouksessa, ja sain haluamani alennettuun hintaan. En ollut kyseistä mallia uskaltanut edes harkita aiemmin, sillä alkuperäinen hinta kipusi päälle sataseen. Myyjä oli todella mukava ja avulias, ja pyysi tuomaan Nuutin näytille, kun sille saa valjaat päälle. Loput tavaroista hankin hieman lähempänä luovutuspäivää, mm. kissanvessan suhteen pitää vielä miettiä ja lueskella muiden blogien arviointeja. Lisäksi en löytänyt sopivaa mattoa kissanvessan eteen hiekan muualle kulkeutumisen estämiseksi. Onko näistä hyviä vinkkejä?

Jottei postaus jää pelkäksi tylsäksi tekstiksi, laitan mukaan viimekerralla kuvatun videon Nuutista ja sen veljistä. Nuutti onkin ainoa vaaleanassuinen koko pentueesta. :) Seuraava postaus taitaa valitettavasti mennä sinne kolmen viikon päähän, mutta siitä alkaakin sitten jo tiheämpi kirjoittelutahti.

Täpliä takatassuissa

Tätä päivää olen odottanut koko kuukauden. Pääsin vihdoin katsomaan Nuuttia toiseen kertaan! Teimme kasvattajan kanssa hieman paperitöitä valmiiksi, ja sain infoa Nuutille tutuista ruuista ja varusteista. Sen jälkeen sain leikittää Nuuttia jonkun aikaa, kunnes taas piti lähteä kohti kotia. Järjestelmäkamera jäi taas kotiin omaa laiskuutta, kun päätin ottaa lähinnä videoita tällä kertaa (omassa mallissani ei ole videotoimintoa). Niitä on nyt sen verran, että ehkä tämän kuun jaksaa vielä odotella..

Ei enää ihan niin pieni poika.

Nuutti varhaiskastroidaan, mikä minua alkuun vähän hirvitti, mutta kasvattaja kertoi tämän olevan hänelle tuttu toimintatapa, joka aiemminkin on sujunut oikein hyvin. Tämän vuoksi Nuutin luovutuspäivä ei ole vielä täysin selvä - se selkenee, kun kasvattaja saa varattua eläinlääkärille ajan koko pentueelle. Aikaa koitetaan saada muutama päivä joulun jälkeen. Näin ollen luovutuspäivä olisi uuden vuoden aaton jommalla kummalla puolella, aikataulujen mukaan.

Saalistaja.

Onko kellään muulla kokemusta varhaiskastroiduista pennuista? Tiedän, että osalla se herättää hyvinkin vahvoja, negatiivisia tunteita, mutta toivon asiallisia kommentteja asian suhteen. :) Lisäksi te, jotka harrastatte napsutinkoulutusta (mikä lie virallinen nimitys tälle mahtaa olla..), kertokaahan asiasta ja tuloksista hieman! Itse olen kiinnostunut kokeilemaan.

Nuutilla on hauskoja täpliä takatassuissa, ja nenänpäässä on pieniä "pisamia". Tämä värivirhe ei haittaa, sillä tarkoitukseni ei ole käyttää kissaa näyttelyissä. Sitäpaitsi, mielestäni läiskät ovat vain suloinen lisäys. 

Odottavan aika on pitkä

Nyt alkaa olla kuukausi takana edellisestä vierailusta Nuutin luona. Ensi viikolla pääsen katsomaan sitä toiseen kertaan, jonka jälkeen pitäisi jaksaa toinen kk ennen kuin saan tuoda pennun kotiin. Huomenna Nuutti täyttää jo 8 viikkoa.

En itse montaa kuvaa saanut ekalla reissulla otettua, sillä pennut olivat kaikki niin touhukkaasti liikkeellä, ja kännykän kamera ei jaksanut pysyä perässä. Järkkäri oli jäänyt kotiin - virhe, jonka ajattelin ensi kerralla korjata. Mutta kuvien puutteessa voin teille vinkata, että kuvia Nuutista ja tämän veljistä löytyy kasvattajan blogista.  Tässä uusin päivitys. Ensi viikolla saan omiakin kuvia tänne lisättyä! :)

Tässä vielä video ensimmäiseltä näkemiseltä. Hurjasti tuo pikkuinen on jo tuosta kasvanut!

Tutustumisreissu

Kävimme poikaystäväni kanssa viime viikonloppuna katsomassa suloisia ragdoll-pentuja, joista toivoin saavani yhden omaksi. Minulla ei ole aiempaa kokemusta tästä kissarodusta, sillä lapsuudenkodissani on ollut vain maatiaiskissoja, ja itselleni tämä on ensimmäinen oma lemmikki.

Perille tullessamme näky oli yksinkertaisesti hellyttävä. Lattialla makaava emo oli aivan uupunut pentujen temmellyksestä, jotka harjoittelivat vaanimista ja leikkivät keskenään nahistellen. Välillä joutui emonkin häntä pureskelun kohteeksi. Meitä uusia tulokkaita tutkittiin reippaasti ujostelematta, ja yksi pennuista sai meidän molempien suosion. Kasvattajan antama kutsumanimi tälle hurmurille on Söpö. Vaikka nimi onkin täysin aiheellinen, itse pentua katsoessani näen Nuutin.

Nuutti on ruskea bicolour.

Vierailun päättyessä sain valita, minkä pennun haluaisin varata. Valinta oli helppo. Kotiinlähtö ei ollut, vaikka olinkin loistavalla tuulella tietäessäni, että loppuvuodesta saan tulla hakemaan oman pennun kotiin. Onneksi tässä välissä on vielä yksi vierailukerta, joka ehkä lievittää ikävää. Tai pahentaa sitä.