Millainen lemmikki on ragdoll? Tätä minä mietin reilu vuosi sitten. Pohdin hurjan kauan maatiaisen ja ragollin välillä. Mietin hyviä ja huonoja puolia, etsin epätoivoisena kunnon infoa ragdolleista, kun helposti löytyy vain perus rotukuvaus. Onneksi löysin tieni tänne blogimaailmaan. Ihan ensialkuun ja eniten auttoi näiden blogien selaaminen. Katselin silmät sydäminä pentukuvia ja -videoita sekä arjen kuulumisia. Ja olin aivan myyty. Sitten alkoi taloudellisen tilanteen selvittäminen, että miten paljon se arki sitten muuttuu rahallisesti jos semmoinen turriainen tänne pölähtää. Peruin jo muutaman kerran mielessäni koko kissan hankinnan, mutta onneksi palasin asian äärelle aina uudelleen. Ja sitten löysin Nuutin kasvattajan, ja aloin pommittamaan häntä ragdollin hoidosta. Hänelle sattui olemaan tulossa pentue parin kk päästä kyselyistäni, ja sovittiin alustavasti että minä tulen niitä katsomaan poikaystäväni kanssa.
Loppukesästä vuoden loppuun oli maailman pisin puoli vuotta. Odotus oli aivan turhauttavaakin useimmiten. Mutta sitten se pikkuinen riiviö tupsahtikin eteiseeni, ja olin ihan sekaisin onnesta. Ja nyt Nuutti on ollut meillä 2kk ja kokenut jo uuteen asuntoon muuton (jos ei ensimmäistä kertaa minun luokseni tuloa lasketa), ja asettunut taloksi. Tuntui heti, että se viihtyi paremmin täällä minun ja poikaystäväni yhteisessä asunnossa, kuin omassani silloin alkuun. On ainakin reippaampi, eikä sopeutumiseen mennyt kuin tunti. Itsekin viihdyn täällä paremmin. Ääniä ollaan sitä opetettu kuuntelemaan parhaamme mukaan ja sopivassa tahdissa. Imuri on edelleen aika kauhee ja yök, ja sitä juostaan turvallisen etäisyyden päähän karkuun heti kun se otetaan esiin. Hellan äänet ei enää pelota. Eikä kiukaan. Tai astianpesukoneen. Eikä mikrokaan ole enää vihollinen. Osaan totuttiin hieman nopeammin kuin muihin. Edes poikien ilta ei häiritse änärihuutoineen yms, vaan Nuutti ottaa seurasta kaiken ilon irti.
Millainen lemmikki Nuutista sitten on kuoriutunut?
On hurjan hauskaa seurata tuon pennun kasvua ja kehitystä, ja sitä kuinka sen persoona on vähä vähältä tullut esiin. Vielä on varmasti asioita, mitä ei olla siitä huomattu. Ehkei se tiedä niitä itsekään. 6kk tulee tässä kuussa ikää täyteen, vielä on paljon opittavaa. Sormet ristissä toivon, että se oppisi tuosta hotkimisesta ja sen seurauksena puklaamisesta pois, kun sen alottikin vasta hiljattain. Toinen höntti juttu on kissalle ehkä ominaisempi, eli kukkaruukkujen sisuksen tuhoaminen. Ei se niinkään syö tuota palmua, vähän nakertaa välillä. Mutta hauskempaa on ilmeisesti kuopia mullat ulos ruukusta ja jemmata kökkäreitä pitkin poikin asuntoa. Parasta se on aina heti imuroinnin jälkeen. Mullan lisäksi se kuljettaa pieniä lelupallojaan suussaan, ja haalii niitä meidän kenkiin. Ja muuttotavaroita paikalleen laittaessani Nuutti kiikutti muffinivuokaan pallon yhä uudelleen, aina kun heitin sen pois sieltä se toi sen takaisin. Eli kaikki kolot ja kuopat on hyviä säilytyspaikkoja palloille.
Nuutti on tosi kiltti kissa, ihanan letkeä ja täysin sylivauva. Aika paljon myös mammanpoika; minne minä menen, sinne Nuuttikin. Vaikkei aina onnistuisikaan niin helposti. Kyllä se isiäkin seurailee välillä, mutta ilmeisesti alussa kun vietettiin Nuutin kanssa hiukan enemmän aikaa keskenään, on tulos tämä. Olen joutunut Nuuttia jo pakkosyöttämäänkin tämän 2kk aikana, mutta pikkuinen otti sen kohtuullisen urheasti vastaan. Hermot meni kyllä molemmilla. Onneksi syömättömyysvaihe meni ohi ilman sen kummempia ongelmia.
Nuutti haluaa aamulla herättää 5-7 välissä joko istumalla naamalle, järsimällä käsiä yms, tai maukumalla huomiota (ja ruokaa). Sitten nukutaan taas pari tuntia siten, että asetutaan aivan sykerölle ihmisen kaulan viereen tai kainaloon. Jos siitä koittaa siirtyä kauemmas niin Nuutti siirtyy perässä. Vaihtoehtoinen nukkumapaikka on kokonaan peiton alla - aina pitää varoa ettei istu päälle vaikka sohvalla.
Kouluun/töihin lähtiessä Nuutti olisi riehumassa ja sylissä koko ajan. Esim. kun meikkaan, pitää tulla siihen aivan viereen. Mielellään lavuaariin, koska siitä näkee mamman naaman ja mitä se puuhaa. Jos ei pääse niin pitää huutaa kovaa ja surkeana. Enää ei juosta rappukäytävälle kiusallaan, kun ihminen koittaa lähteä asunnosta. Ennen sitä tehtiin joka kerta ja lähteminen olikin aivan mahdotonta. Piti varata 5min ekstraa, ettei myöhästy. Käytävävara. Nykyään Nuutti jää istumaan eteisen matolle ja tuijottaa syyttävästi. Kun tullaan kotiin, Nuutti usein juoksee vastaan, tai sitten venyttelee vasta olkkarin puolella ja tulee siellä puskemaan jalkaa vasten. Sitten alkaa jäätävän luja maukuminen. "Jaa nyt sitä kehdataan näyttää naamaa täälläkin? Niinkö? Missä on mun ruoka? Ja rapsutukset? Mikset ollut kotona??" Tänäänkin se huitoi syliinpääsy viittomiaan kotiintullessani, ja tiesin että nyt halutaan sylkkyyn. Siinä sitten oltiin kehräten, ja aina Nuutti puskee päätään lujaa rintaani vasten. Välillä se haluaa kiivetä olalle, ja keikkuu siellä sitten ja huiskuttaa hännällä mun naamalle.
Sitten välipalaa. Ensin Nuutille, ja sitten ihmiselle. Kun ihminen tekee ruokaa eikä talossa ole toista joka makaisi samalla esim sohvalla, pitää järjestää sirkus. Huomiota. Nyt. Ja tämä loppuu vasta kun Nuutille annetaan tuoli siihen työtason viereen josta se voi katsella touhuja. Tämä poitsu kyllä osallistuu joka puuhaan, lakanoiden vaihtoon, pyykinpesuun, ruuanlaittoon, roskakorin tyhjennykseen, porkkanan kuorimiseen.....
Päivällä voidaan nukkua yhdessä päikkärit, ne on parhaita. Ja sitten leikkiä, vähän koittaa koulutustakin. Telkkariakin voidaan katsella yhdessä ja voi että Nuutti on hyvä läksyjen teossa! Sitten välillä kirmataan parvekkeella, jonka jälkeen juostaan hassua ääntä pitäen ympäri asuntoa matot rullalla. Onneksi se on melko ketterä, ainakin vielä näin pienenä, joten TV ei ole pudonnut jalustaltaan tai kynttilät lennelleet lattialle...
Illalla mennään suihkuun tai saunaan. Tai no, Nuutti ei tule suihkuun. Ehei. Vähän alkaa vesi tässä kohtaa kiinnostaa muttei sinne alle kumminkaan kokonaan haluta mennä. Mutta suihkussa olijaa pitää vahtia suihkuverhon takaa tai vessanpytyn kannella. Saunaan välillä tullaan mukaan. Ja kun siellä on liian kuuma, mennään vilvoittelemaan kylppärin lattialle.
Nuutti on aivan ihana pieni termiitti, riiviö, mammanpoika, sylivauva, seurankipeä villahoususankari. Aina välillähän tulee niitä huonojakin päiviä (esim toissapäivänä Nuutti puklasi taas ruokansa - matolle), mutta onneksi hyviä on enemmän. Ja itse kun olen niin seurankipeä, niin on ihanaa kun ei tarvitse täysin yksin olla ikinä. Toivottavasti Nuutista ei tule täysin passiivinen mötkäle kun se isoksi kasvaa, vaan että osa näistä hauskoista piirteistä säilyisi aikuisuuteenkin. Mielenkiinnolla odotetaan millainen isäntä siitä vielä kasvaa.
Tässä videota Nuutista, kun se alkaa oppia noutamaan palloa :)
