Aamu alkoi ihan mukavasti. Päästiin heti aikaisin parvekkeelle, kun ykköspalvelija meni sinne jonkun mustan jutun kanssa ja hoki kuinka hienolta se kirkas valojuttu taivaalla näytti. Olihan se ihan jees. No me sit Kaffen kanssa päästiin juokseen sinne parvekkeelle samalla, mut tultiin aika pian sisälle koska tuli niin kylmä tassuista.
 |
| (Ihminen: Eipä tän parempia kuvia tullut pojista, semmoset linssiluteet..) |
Ykköspalvelija ei antanu Kaffelle aamupalaa ollenkaan. Se oli yöllä herännyt antaan sille niitä raksuja joita mä en saa yhtään syödä koska mukamas en pureskele niitä ollenkaan ja sit oksennan. Minkäs teet ku on niin hyvää. Sit se palvelija meni hakeen
kantokopan. Päätettiin Kaffen kanssa ettei mennä sinne ollenkaan. Koitettiin kauheesti ainakin pistää vastaan mut sinne jouduttiin molemmat.
Mä osasin jo aika hienosti olla siellä, koska se oli mulle jo ainakin melko mones kerta. Mutta Kaffe ei tykänny yhtään. Se mauku ja tärisi hirveesti. Kyl mäki vähän tärisin mut tein sen sillee ettei Kaffe huomannu, ja koitin sitä lohduttaa. Ykköspalvelija hoki vaan että ei kestä kauaa ja ettei tää oo niin kamalaa. Mut niin se sano viimekskin ja oli kamalaa. Olin sillon vihanen ainaki niin kauan että sain herkkuja.
Me ajettiin semmoseen paikkaan, missä haisi kauheesti toiset kissat. Mutta missään ei näkyny muita. Siellä oli kaks tätiä jokka paijas ja sano että oon nätti ja pehmis. Ja sit ne tökkäs piikin mulle. Kuulemma rokote ja nyt ei tarvii mennä kolmeen vuoteen. Sain siellä nameja samalla kun palvelijat puhu toiselle tädille, sille joka tökkäs mua piikillä. Sit mä jouduin eroon Kaffesta. Kaffekin sai piikin mut se vietiin nukkumaan toiseen huoneeseen. Kuulin kun se mauku siellä ensin kun sitä pelotti. Rupesin käveleen levottomana ees taas koska palvelijat ei ilmeisesti kuullu kun Kaffe huus et se on nyt siepattu. Mut en mä voinu mitään tehdä kun mua ei päästetty sen luo. Sit palvelijat lähti ja mut vietiin koppaan enkä tiä mihin Kaffe jäi.
 |
| (Ihminen: Nuutti pysyi aika paikallaan, mutta Kaffe kuljeskeli kopassa levottomana ympäriinsä.) |
Meni aikaa ainakin tosi paljon, ennen ku palvelijat tuli takasin ja ne otti meidät takas autoon. Mä olin aika pelästynyt, ja kun ne laitto meiät taas koppaan yhes nii mätkäsin Kaffee, en oikeen tiiä itekään miks. Kai mä ressasin liikaa. Sähistiin toisillemme sit mut nyt Kaffe anto jo mulle onneks anteeks. Kaffe haisi ihan hassulle ja oli vähän outo. Se ei jaksanu oikee liikkuu ja piti silmii välillä kii. Ykköspalvelija vaan hoki että kohta päästään kotiin ja kaikki on hyvin. Joopajoo. En kyl lähe sen kans enää mihkää tän jälkee.
Ykköspalvelija otti mut matkan ajaks sylii ja se oli tosi kiva. Kaffe oli kopassa yksin koska me tapeltiin muuten. Kotona kaikki alko helpottaan koska hajukin oli tuttu ja saatiin ruokaa. Tai Kaffe ei viä saanu mut pikkuhiljaa. Kakkospalvelija sano et sillä lähti pallit. Emmätiä mitä se meinaa mut mä en kuulemma muistakaan kun multa lähti koska olin tosi tosi pieni. Vieläkin pienempi kun Kaffe nyt.
No mut nyt on kaikki hyvin, eikä Kaffekaan oo enää niin kummallinen. Vähän hidas se vielä on kyllä ja jää tuijottaan seiniä ja sohvaa. Ihan hassu. En saa painii sen kaa vielä. Pöh. No, tämmöstä meillä tänään. Kohta on taas se joulu ja palvelijoilla alkaa se aika kun ne on laiskoja eikä tee muuta ku syö sohvalla ja kattoo sitä ääniruutua mis välillä näkyy lintujakin. Se on ihan kivaa, koska sit mekin saadaan haleja enemmän. Mut kantokoppaan ei kyl mennä enää ikinä.
Nuutti
