Näytetään tekstit, joissa on tunniste ikävä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ikävä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. elokuuta 2016

Norjassa

Oltiin poikaystävän kanssa Norjassa (Ålesund, Runde, Geiranger) 3.-7.8., ja tämä oli ensimmäinen kerta kun jätin Nuutin yksinään (hoitajan kanssa). Onneksi siskoni pääsi asumaan meille siksi aikaa, niin Nuutin ei tarvinnut lähteä kotoa minnekään. Tämä tuntui olevan suuri helpotus, sillä Nuutti oli käyttäytynyt lähes normaalisti koko reissumme ajan - huh, mikä helpotus! Ja siskoni onneksi ainoastaan yksi hotkimispuklu sattui tälle ajalle siivottavaksi, eikä yhtään stressin aiheuttamia muita sotkuja. Harmillisesti kuitenkin tuo puklaus oli sattunut tulemaan kiipeilypuun ylimmällä tasolla, josta Nuutti oli urheana koittanut laskeutua alas, muttei ihan ehtinyt. Tuloksena oksennusta oli ylimmän tason pehmusteella ja siitä alemmalla tasolla puuosassa. 

Meidän kotiin tullessa Nuutti juoksi ovelle vastaan, mutta vilkaistuaan kuka tuli, se vain kipitti tyynenä käytävälle. Olin toivonut hieman lämpimämpää vastaanottoa. Kyllä se sitten alkoi minua seuraamaan (koko loppuillan) ja sai yhtäkkisen energiapuuskan meidän tullessamme. On kyllä kiva tulla kotiin, kun on tuommoinen söpöliini vastassa. Reissussa ehtikin jo tulla sitä ikävä.

Laitan tännekin ihan vain nämä kaksi matkakuvaa. Lisää voi seurailla halutessaa instagramista - jonne niitä lisäilen hiljalleen - nimimerkillä ssonjmaria.

UNESCO-kohde Geirangervuono

Ålesund

Nuutti ei onneksi ole kateellinen, vaikka mm. vierailemassamme akvaariossa olisi ollut sille hurjasti hauskaa katseltavaa. Se on ihan tyytyväinen putsattuun raapimapuuhunsa ja arkirytmin palautumisesta normaaliksi. 




maanantai 26. lokakuuta 2015

Tutustumisreissu


Kävimme poikaystäväni kanssa viime viikonloppuna katsomassa suloisia ragdoll-pentuja, joista toivoin saavani yhden omaksi. Minulla ei ole aiempaa kokemusta tästä kissarodusta, sillä lapsuudenkodissani on ollut vain maatiaiskissoja, ja itselleni tämä on ensimmäinen oma lemmikki.

Perille tullessamme näky oli yksinkertaisesti hellyttävä. Lattialla makaava emo oli aivan uupunut pentujen temmellyksestä, jotka harjoittelivat vaanimista ja leikkivät keskenään nahistellen. Välillä joutui emonkin häntä pureskelun kohteeksi. Meitä uusia tulokkaita tutkittiin reippaasti ujostelematta, ja yksi pennuista sai meidän molempien suosion. Kasvattajan antama kutsumanimi tälle hurmurille on Söpö. Vaikka nimi onkin täysin aiheellinen, itse pentua katsoessani näen Nuutin.

Nuutti on ruskea bicolour.

Vierailun päättyessä sain valita, minkä pennun haluaisin varata. Valinta oli helppo. Kotiinlähtö ei ollut, vaikka olinkin loistavalla tuulella tietäessäni, että loppuvuodesta saan tulla hakemaan oman pennun kotiin. Onneksi tässä välissä on vielä yksi vierailukerta, joka ehkä lievittää ikävää. Tai pahentaa sitä.