Kissasirkus

Kello on 23. Kissat nukkuu. Poikaystävä kysyy mennäänkö mekin nukkumaan, kun aamulla on aikainen herätys. 

Taikasanat sanottu. 

Kissat nousee sillä viiksen värähdyksellä ylös ja alkaa älytön ralli ympäri kämppää. Kiva.

Okei kyllä se oikeasti - ainakin vielä tässä vaiheessa - naurattaa, kuinka hölmöjä nuo kaks on yhdessä. Ihanaa, kun yhteiselo alkaa sujumaan. Nuutti painii välillä hieman liian rajusti, mutta muuten kaikki on okei. Eilen oli eka päivä, kun Kaffe uskalsi kömpiä itse Nuutin vatsakarvojen sekaan nukkumaan, ja Nuutti oli asiasta ihan tyytyväinen. Nuutti on myös pessyt Kaffea (varsinkin korvia, sisältä ja ulkoa) oikeen urakalla, ja Kaffen hyrinän kuulisi varmasti naapuriasuntoon saakka. Ainakin melkein. Toisinaan Nuutti kyllä päättää pesutuokion puremalla Kaffea kaulaan, jolloin Kaffen ilme näyttää siltä, kuin se ajattelisi "älä nyt taas aloita".

Tekstin sijaan on hauskempi katsella kuvamateriaalia viikon kuulumisista, joten tässä teille niitä. Kuvat on napsittu kännykällä, joten laatu hieman kärsi sen johdosta. Kännykkä ei suostu tekeen yhteistyötä kuitenkaan sen verran paljon, että saisin videoita ladattua tänne. Joten ehkä seuraavalla kerralla.

Höntti nukahti hullusti

En mä ollu hyökkäämässä sen kimppuun! Ihan muuten vaan vaanin täällä nurkan takana Kaffea.

Nuuh nuuh... ollaaks kavereita jo?

Ollaan!

Raitapaitainen vauva

Tänään oltiin katsomassa mahdollista uutta perheenjäsentä, Kaffea, joka on huomenna 1kk ikäinen. Pentujen piti syntyä tämän kuun lopulla, mutta ne syntyivätkin jo juhannuksena. Emon mahasta ei osattu päätellä tarkkaa aikaa, ja oletettiin sen vasta tulleen tiineeksi, koska se oli ollut omilla teillään muutaman päivän. Mutta eipä tämä meitä haittaa, vähemmän aikaa odotella!

Painoa Kaffelle on kertynyt vähän päälle 500g ja sisaruksensa kanssa olivat alkaneet juuri kokeilla, minne niillä neljällä rimppakintulla pääsee kulkemaan. Kynsiä ei vielä osattu pistää piiloon ja painiminenkin oli hieman kömpelöä vielä. Mutta niiiiiin niin suloisia nuo kaksi vintiötä olivat, että teki mieli napata jo taskuun mukaan! 

Pennut tottuvat kasvaessaan emonsa lisäksi toisenkin kissan läheisyyteen, ja talossa on myös koira. Ihmisiinkin ne ovat tottuneet, sillä perheessä on lapsia. Kaffelle on ilmestynyt raitoja, mutta saa nähdä säilyvätkö ne näkyvillä kasvun jatkuessa. Ne nimittäin ovat myös mustia, mikä näyttää aika hauskalta. Kaffen sisaruksellakin näkyy hieman raidoitusta. Emo on kilppari ja isällä on raitoja, joten voihan se olla mahdollistakin, että nuo säilyvät. Lisäksi Kaffella on valkoista kaulurissa.

Kaffe

..ja kaksikon toinen söpöläinen :)

Nyt jäädään odottelemaan seuraavaa vierailukertaa. Luovutus on syyskuun puolivälissä mikäli ne verikokeet osoittautuvat negatiivisiksi. Nuuttikin täyttää siinä lähipäivinä 1v. Mitähän mahtaa tuumata synttärilahjastaan...

Tutustumisreissu

Kävimme poikaystäväni kanssa viime viikonloppuna katsomassa suloisia ragdoll-pentuja, joista toivoin saavani yhden omaksi. Minulla ei ole aiempaa kokemusta tästä kissarodusta, sillä lapsuudenkodissani on ollut vain maatiaiskissoja, ja itselleni tämä on ensimmäinen oma lemmikki.

Perille tullessamme näky oli yksinkertaisesti hellyttävä. Lattialla makaava emo oli aivan uupunut pentujen temmellyksestä, jotka harjoittelivat vaanimista ja leikkivät keskenään nahistellen. Välillä joutui emonkin häntä pureskelun kohteeksi. Meitä uusia tulokkaita tutkittiin reippaasti ujostelematta, ja yksi pennuista sai meidän molempien suosion. Kasvattajan antama kutsumanimi tälle hurmurille on Söpö. Vaikka nimi onkin täysin aiheellinen, itse pentua katsoessani näen Nuutin.

Nuutti on ruskea bicolour.

Vierailun päättyessä sain valita, minkä pennun haluaisin varata. Valinta oli helppo. Kotiinlähtö ei ollut, vaikka olinkin loistavalla tuulella tietäessäni, että loppuvuodesta saan tulla hakemaan oman pennun kotiin. Onneksi tässä välissä on vielä yksi vierailukerta, joka ehkä lievittää ikävää. Tai pahentaa sitä.