Kissasirkus

Kello on 23. Kissat nukkuu. Poikaystävä kysyy mennäänkö mekin nukkumaan, kun aamulla on aikainen herätys. 

Taikasanat sanottu. 

Kissat nousee sillä viiksen värähdyksellä ylös ja alkaa älytön ralli ympäri kämppää. Kiva.

Okei kyllä se oikeasti - ainakin vielä tässä vaiheessa - naurattaa, kuinka hölmöjä nuo kaks on yhdessä. Ihanaa, kun yhteiselo alkaa sujumaan. Nuutti painii välillä hieman liian rajusti, mutta muuten kaikki on okei. Eilen oli eka päivä, kun Kaffe uskalsi kömpiä itse Nuutin vatsakarvojen sekaan nukkumaan, ja Nuutti oli asiasta ihan tyytyväinen. Nuutti on myös pessyt Kaffea (varsinkin korvia, sisältä ja ulkoa) oikeen urakalla, ja Kaffen hyrinän kuulisi varmasti naapuriasuntoon saakka. Ainakin melkein. Toisinaan Nuutti kyllä päättää pesutuokion puremalla Kaffea kaulaan, jolloin Kaffen ilme näyttää siltä, kuin se ajattelisi "älä nyt taas aloita".

Tekstin sijaan on hauskempi katsella kuvamateriaalia viikon kuulumisista, joten tässä teille niitä. Kuvat on napsittu kännykällä, joten laatu hieman kärsi sen johdosta. Kännykkä ei suostu tekeen yhteistyötä kuitenkaan sen verran paljon, että saisin videoita ladattua tänne. Joten ehkä seuraavalla kerralla.

Höntti nukahti hullusti

En mä ollu hyökkäämässä sen kimppuun! Ihan muuten vaan vaanin täällä nurkan takana Kaffea.

Nuuh nuuh... ollaaks kavereita jo?

Ollaan!

Kaffe

"Kohta pääset pois, älä tuhoa sitä kantokoppaa, jooko." 

Tätä hoin perjantai-iltana kopassa rääkyvälle pienelle mustalle kissanpennulle, joka selvästi inhoaa autoilua. Kaffe pyrki ihan tosissaan ulos siitä muovikopperosta, johon kaksi kammottavaa ihmistä oli sen tunkenut ja vienyt siskon luota täysin kysymättä. Ensin eläinlääkäriin, jossa testattiin FIV + FeLV pikatestillä. Tulos oli meidän riemuksemme negatiivinen, ja siirryttiin rokotukseen ja perus terveystarkastukseen. Kaffelle annettiin Purevax RCP - rokotteen ensimmäinen pistos, ja toinen (2/3) haetaan ensi kuussa. Kaffe oli täysin terve, yhtä pientä rupea lukuunottamatta. Rupikaan ei eläinlääkäriä huolestuttanut, hän arveli sen tulleen siskon kanssa nahistelusta. Kaffe oli todella reipas potilas, vaikkakin paikallaan oloa täytyy harjoitella. Rokotekin kuitenkin lopulta saatiin oikeaan osoitteeseen, nipin napin. 

Sitten kotiin, missä pahaa aavistamaton Nuutti odotteli. Nuutti vaikutti siltä, ettei todellakaan tilannut tuommoista kirppua riesakseen, ja osoittikin sen mätkimällä, sähisemällä ja murisemalla. Kaffe nukkui tästä syystä makkarissa meidän kanssa. Lauantai-aamulla tilanne oli aika sama, ja Nuutti odottikin päivän ensimmäistä matsia tassu koukussa ovella. Leikitettiin molempia yhdessä ja erikseen niin paljon kuin vain pystyimme, ja tilanne alkoi hieman rauhoittua. Pikkaisen kuitenkin purettiin paineita; Nuutti näytti Kaffelle kuka täällä määrää kolmen mätkäisyn ja sähinän saattelemana, jonka jälkeen Kaffekin sähisi Nuutille ja kiersi sen kaukaa loppupäivän. Yhteenotoilta vältyttiin kuitenkin tästä eteenpäin, ja kissat pystyivät olemaan samassa tilassa - vaikkakin mulkoilivat toisiaan tuon tuosta. Nuutin vastaanotosta huolimatta Kaffe on ollut hurjan reipas, eikä uutta kotiakaan jännittänyt ollenkaan!

Tänään, sunnuntaina, aamulla pojat juoksivat sen oloisesti toistensa perässä, että uskalsimme tulkita sen leikiksi. Samaa rataa ei kuitenkaan jatkunut koko päivä, vaan välillä pojat piti erottaa toisistaan, koska Nuutti oli mätkimässä oikein olan takaa johon Kaffe parhaansa mukaan koitti vastata, lähinnä sähisemällä ja tassuaan nostamalla. On hankala sanoa, kumpi tämän kertaisen aloitti, mutta Kaffe sähähtää nyt Nuutille herkästi vaikkei Nuutti olisikaan tekemässä mitään ikävää. Kai se pelkää, kun tottui saamaan vähän huonompaa kohtelua alkuun. Ollaan kyllä huomattu, kuinka ne nenät kiinni toisissaan nuuhkutteli pariin kertaan, mutta sitten taas mieli muuttuu seuraavalla kohtaamisella. Mutta tämä on varmaan ihan normaalia. Oma kokemukseni kissojen tutustumisesta rajoittuu vanhempieni kahteen maatiaiseen, joilla tilanne oli lähinnä aggressiivinen kunnes sitten 2 viikon jälkeen rauhottui. Eli ei ollut tämmöistä välillä kivaa, välillä ei - tilannetta. 

Toivon kovasti, ettei tämä kaikki rasita Nuuttia liikaa. Se ei ole nyt viikonlopun aikana ollut oma itsensä, mikä harmittaa minua hirveästi, koska en halua sille mitään ikävää. Nuutti on luontaisesti kova stressaamaan, ja tämmöinen pakollinen stressivaihe tuntuu kurjalta. Se ei ole kiivennyt mun syliin kertaakaan, eikä varsinaisesti hae huomiota. Yhdessä kohtaa se oli selkeästi mulle vihainen, huitoi tassulla kauemmas kun koitin antaa huomiota. :D  Mutta toivottavasti tämä tästä pian jo rauhoittuu, ja Nuutti tuntee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi kaikesta huolimatta. Mulle se on kuitenkin ykkösvauva. <3

Tässä on nyt muutama kuva tältä päivältä. Kaffesta on hurjan hankala ottaa kuvia, kun se on niin täynnä virtaa koko ajan. Luonteeltaan Kaffe on muuten kovin seurallinen, vaikka sylikissaa siitä tuskin saadaan. Viereen se tykkää kuitenkin tulla, ja puskee kovasti nilkkoja. Kaffe syö pelkkää raakalihaa, koitettiin herkkujakin sille antaa mutta ei! Hassu otus. Tietysti terveellinen ruokavalio näin heti alkuun on hyvä, mutta me ollaan vähän laiskoja ja tietämättömiä noista kaikista vitamiinilisistä, mitkä täytyy sitten huolehtia, jollei Kaffe ala tottumaan esim. Animondaan.

Kaffe 12 viikkoa

Raajojen ja vatsan raidoitus voi olla haamukuviota,
joka katoaa myöhemmin. Mutta isän ollessa raidallinen on mahdollista että se jää (jee!).

Kaffella on hurjan pitkät jalat, eläinlääkärikin naureskeli niille.

Hetken aikaa voi olla lähekkäin. Mutta ei sen enempää. Vielä.

Nuutti täyttää 1 vuoden 22.9.! Kuinka se voi olla jo niin iso? Toivottavasti tilanne täällä on silloin jo rauhallisempi, ja kisut asettuneet uuteen arkeen. Uskon kyllä, että Nuutti ja Kaffe tulisivat hyvin toimeen keskenään, kunhan vain tottuvat uuteen tilanteeseen. Ensi viikon torstaina on siis Nuutilla edessä kissanpäivät potenssiin miljoona. 

Vauva taloon!

...Siinä se oleellisin tulikin. Vauva. Kyseessä on kyllä nyt ihan kissavauva, eikä ihmisversio. Niin. Me taivuttiin Nuutin tahtoon (seli seli, iski vaan pentukuume), ja meille tulee toinen purinahyrinäpallo. Pentu on maatiainen, kustannussyistä lähinnä, mutta myös koska tutullamme sattuu olemaan pentuja tulossa, ja kyseisestä perheestä on saatu kaksi kissaa vanhemmillenikin. Niiden luonteeseen ja käytökseen ollaan ihan ihastuttu, joten luottavaisin mielin otetaan tuolta meillekin.

Meillä on aina ollut lapsuudenkodissani maatiaisia, kunnes sitten tuli saksanpaimenkoira, jonka jälkeen ei moneen vuoteen ollut yhtään lemmikkiä. Sitten tuli Mikki ja Minni, aivan ihanat hurmurit. Sitten minun oli aika muuttaa pois kotoa, ja koti tuntui tyhjältä ilman kissaa. Nyt Nuutin kanssa kun ollaan elelty, myös poikaystäväni oli sitä mieltä, että kyllä tänne voisi toisen kissan ottaa, Nuutin seuraksi. Mietittiin, onko 49 neliötä liian vähän, mutta Nuutin kasvattajakin rohkaisi että ei se ole mikään este, niin meille on nyt sitten pentu varattuna.

Pennut syntyvät arviolta heinäkuun lopulla, eli luovutukseen on vielä aikaa. Lisäksi tässä on pieni mutka matkassa, nimittäin nuo FIV ja FeLV - testit. Mikäli pentu sitten luovutuksen yhteydessä huomataan sairastuneen jompaan kumpaan, ei sitä meille tuoda. :( Emoa ei ole tässä tilanteessa järkevää lähteä testaamaan, siksi odottelemme pennun luovutusikää ja katsotaan sitten. Pitäkäähän peukkuja ja tassuja että kaikki sujuu hyvin!

Nuutti päätti mennä piiloon uutiset kuultuaan...

...sillä nimittäin on muistissa kuinka Ruffen kanssa tapaaminen sujui.

Mutta kun selitin, että kyseessä on ihan pieni pentu, se rauhottui. On etulyöntiasema. 

Tässä kuva Mikistä, kun se oli luovutusikäinen. Nykyään se on jo hyvissä kollin mitoissa.

Tässä videota Minnistä. Se on edelleen tosi pienikokoinen, vähän kuin emonsakin, mutta niin lempeä ja aivan ihana pikku maatiainen! :) Toivotaan, että Nuutti tottuu uuteen perheenjäseneen. Ollaan kyllä varauduttu murinaan ja vihoitteluun, katsotaan sitten kauanko semmoista kestää.

Ärripurri

Nuutin täti ja Ruffe olivat tänään käymässä. Ajatuksena on tarjota Nuutille ainoana kissana karvakaveria, ja Ruffe on niin rento reissaaja että hänen kanssaan lähdettiin kokeilemaan. Noh. Eihän se nyt mennyt ihan niin iloisissa merkeissä kuin oli tarkoitus. Ei meistä kukaan uskonutkaan poitsujen heti alkavan pesemään toisiaan, mutta itse ainakin elin toivossa, että hetken päästä alkaisivat tottua toistensa läheisyyteen. Tai itseasiassa Nuuttihan tässä se epäluuloisempi tapaus oli: Se murisi kuin koira (en ole ikinä kuullut siltä tuommoista ääntä!) ja sähisi eikä tahtonut lähelle Ruffea. Nuutti on kyllä todennäköisesti hiukan arempi kissa, se ei oikein viihdy vieraissa paikoissa ja uusiin sen mielestä pelottaviin asioihin tottuminen menee yleensä ylidramaattisen aristelun kautta.

No, kuitenkin. Pari tuntia koitettiin näitä hurmureita tutustuttaa, mutta sitten annettiin olla tältä erää. Toisen kerran sitten uudella energialla (ja raivolla). Olisi kyllä hieno juttu, jos pojat tulisivat kaikki kolme keskenään toimeen, niin Nuutille olisi hoitopaikka tarpeen tullen hyvässä kodissa. Mutta ainakaan ei tarvitse tällä hetkellä potea huonoa omatuntoa siitä, ettei Nuutilla ole täällä kissakaveria seuranaan.

Tässä jo MELKEIN oltiin sovussa. Muttei kumminkaan. 

Koska ei saatu Ruffea ja Nuuttia vierekkäin istumaan, laitan kokovertailuksi kuvat molemmista samassa kiipeilypuun pussissa. Ruffe nimittäin asettautui reippaasti sinne mukavasti vaikka Nuutti asialle sähisikin. :D

Nuutti 6kk

Ruffe 3v.

Mun herkku! Syö sinä tassua!