Nuutin täti ja Ruffe olivat tänään käymässä. Ajatuksena on tarjota Nuutille ainoana kissana karvakaveria, ja Ruffe on niin rento reissaaja että hänen kanssaan lähdettiin kokeilemaan. Noh. Eihän se nyt mennyt ihan niin iloisissa merkeissä kuin oli tarkoitus. Ei meistä kukaan uskonutkaan poitsujen heti alkavan pesemään toisiaan, mutta itse ainakin elin toivossa, että hetken päästä alkaisivat tottua toistensa läheisyyteen. Tai itseasiassa Nuuttihan tässä se epäluuloisempi tapaus oli: Se murisi kuin koira (en ole ikinä kuullut siltä tuommoista ääntä!) ja sähisi eikä tahtonut lähelle Ruffea. Nuutti on kyllä todennäköisesti hiukan arempi kissa, se ei oikein viihdy vieraissa paikoissa ja uusiin sen mielestä pelottaviin asioihin tottuminen menee yleensä ylidramaattisen aristelun kautta.
No, kuitenkin. Pari tuntia koitettiin näitä hurmureita tutustuttaa, mutta sitten annettiin olla tältä erää. Toisen kerran sitten uudella energialla (ja raivolla). Olisi kyllä hieno juttu, jos pojat tulisivat kaikki kolme keskenään toimeen, niin Nuutille olisi hoitopaikka tarpeen tullen hyvässä kodissa. Mutta ainakaan ei tarvitse tällä hetkellä potea huonoa omatuntoa siitä, ettei Nuutilla ole täällä kissakaveria seuranaan.
Tässä jo MELKEIN oltiin sovussa. Muttei kumminkaan.
Koska ei saatu Ruffea ja Nuuttia vierekkäin istumaan, laitan kokovertailuksi kuvat molemmista samassa kiipeilypuun pussissa. Ruffe nimittäin asettautui reippaasti sinne mukavasti vaikka Nuutti asialle sähisikin. :D
