Raitapaitainen vauva

Tänään oltiin katsomassa mahdollista uutta perheenjäsentä, Kaffea, joka on huomenna 1kk ikäinen. Pentujen piti syntyä tämän kuun lopulla, mutta ne syntyivätkin jo juhannuksena. Emon mahasta ei osattu päätellä tarkkaa aikaa, ja oletettiin sen vasta tulleen tiineeksi, koska se oli ollut omilla teillään muutaman päivän. Mutta eipä tämä meitä haittaa, vähemmän aikaa odotella!

Painoa Kaffelle on kertynyt vähän päälle 500g ja sisaruksensa kanssa olivat alkaneet juuri kokeilla, minne niillä neljällä rimppakintulla pääsee kulkemaan. Kynsiä ei vielä osattu pistää piiloon ja painiminenkin oli hieman kömpelöä vielä. Mutta niiiiiin niin suloisia nuo kaksi vintiötä olivat, että teki mieli napata jo taskuun mukaan! 

Pennut tottuvat kasvaessaan emonsa lisäksi toisenkin kissan läheisyyteen, ja talossa on myös koira. Ihmisiinkin ne ovat tottuneet, sillä perheessä on lapsia. Kaffelle on ilmestynyt raitoja, mutta saa nähdä säilyvätkö ne näkyvillä kasvun jatkuessa. Ne nimittäin ovat myös mustia, mikä näyttää aika hauskalta. Kaffen sisaruksellakin näkyy hieman raidoitusta. Emo on kilppari ja isällä on raitoja, joten voihan se olla mahdollistakin, että nuo säilyvät. Lisäksi Kaffella on valkoista kaulurissa.

Kaffe

..ja kaksikon toinen söpöläinen :)

Nyt jäädään odottelemaan seuraavaa vierailukertaa. Luovutus on syyskuun puolivälissä mikäli ne verikokeet osoittautuvat negatiivisiksi. Nuuttikin täyttää siinä lähipäivinä 1v. Mitähän mahtaa tuumata synttärilahjastaan...

Ärripurri

Nuutin täti ja Ruffe olivat tänään käymässä. Ajatuksena on tarjota Nuutille ainoana kissana karvakaveria, ja Ruffe on niin rento reissaaja että hänen kanssaan lähdettiin kokeilemaan. Noh. Eihän se nyt mennyt ihan niin iloisissa merkeissä kuin oli tarkoitus. Ei meistä kukaan uskonutkaan poitsujen heti alkavan pesemään toisiaan, mutta itse ainakin elin toivossa, että hetken päästä alkaisivat tottua toistensa läheisyyteen. Tai itseasiassa Nuuttihan tässä se epäluuloisempi tapaus oli: Se murisi kuin koira (en ole ikinä kuullut siltä tuommoista ääntä!) ja sähisi eikä tahtonut lähelle Ruffea. Nuutti on kyllä todennäköisesti hiukan arempi kissa, se ei oikein viihdy vieraissa paikoissa ja uusiin sen mielestä pelottaviin asioihin tottuminen menee yleensä ylidramaattisen aristelun kautta.

No, kuitenkin. Pari tuntia koitettiin näitä hurmureita tutustuttaa, mutta sitten annettiin olla tältä erää. Toisen kerran sitten uudella energialla (ja raivolla). Olisi kyllä hieno juttu, jos pojat tulisivat kaikki kolme keskenään toimeen, niin Nuutille olisi hoitopaikka tarpeen tullen hyvässä kodissa. Mutta ainakaan ei tarvitse tällä hetkellä potea huonoa omatuntoa siitä, ettei Nuutilla ole täällä kissakaveria seuranaan.

Tässä jo MELKEIN oltiin sovussa. Muttei kumminkaan. 

Koska ei saatu Ruffea ja Nuuttia vierekkäin istumaan, laitan kokovertailuksi kuvat molemmista samassa kiipeilypuun pussissa. Ruffe nimittäin asettautui reippaasti sinne mukavasti vaikka Nuutti asialle sähisikin. :D

Nuutti 6kk

Ruffe 3v.

Mun herkku! Syö sinä tassua!