Nuutin täti ja Ruffe olivat tänään käymässä. Ajatuksena on tarjota Nuutille ainoana kissana karvakaveria, ja Ruffe on niin rento reissaaja että hänen kanssaan lähdettiin kokeilemaan. Noh. Eihän se nyt mennyt ihan niin iloisissa merkeissä kuin oli tarkoitus. Ei meistä kukaan uskonutkaan poitsujen heti alkavan pesemään toisiaan, mutta itse ainakin elin toivossa, että hetken päästä alkaisivat tottua toistensa läheisyyteen. Tai itseasiassa Nuuttihan tässä se epäluuloisempi tapaus oli: Se murisi kuin koira (en ole ikinä kuullut siltä tuommoista ääntä!) ja sähisi eikä tahtonut lähelle Ruffea. Nuutti on kyllä todennäköisesti hiukan arempi kissa, se ei oikein viihdy vieraissa paikoissa ja uusiin sen mielestä pelottaviin asioihin tottuminen menee yleensä ylidramaattisen aristelun kautta.
No, kuitenkin. Pari tuntia koitettiin näitä hurmureita tutustuttaa, mutta sitten annettiin olla tältä erää. Toisen kerran sitten uudella energialla (ja raivolla). Olisi kyllä hieno juttu, jos pojat tulisivat kaikki kolme keskenään toimeen, niin Nuutille olisi hoitopaikka tarpeen tullen hyvässä kodissa. Mutta ainakaan ei tarvitse tällä hetkellä potea huonoa omatuntoa siitä, ettei Nuutilla ole täällä kissakaveria seuranaan.
Tässä jo MELKEIN oltiin sovussa. Muttei kumminkaan.
Koska ei saatu Ruffea ja Nuuttia vierekkäin istumaan, laitan kokovertailuksi kuvat molemmista samassa kiipeilypuun pussissa. Ruffe nimittäin asettautui reippaasti sinne mukavasti vaikka Nuutti asialle sähisikin. :D
Tänään käytin vapaapäivän koulusta siihen, että käväisin katsomassa Ruffea ja Cocoa, ja vähän moikkasin niiden emoakin, Nuutin tätiä (Marraskuunmuruset.blogspot.fi). Olin ekaa kertaa heillä kylässä, ja en voi vieläkään lakata ihmettelemästä poikien kokoa! Aivan ihania mötiköitä. Kotiin tullessa Nuutti näytti ihan kirpulta. Onneksi sekin siitä kasvaa, vaikka onhan se näin pentunakin todella suloinen. Olen silti aina ihastellut ragdollien kokoa, mikä oli yksi iso syy minkä takia itselleni semmoisen hankin.
Niin ihana!<3
Sitten, se haaste mistä puhuin viimeksi. Eli tarkoitus on valita jokaisesta FiFé-kategoriasta yksi lemppari rotu ja perustella, miksi juuri se. Haasteen antoi Hupsuja.blogspot.fi .
1. kategoria
Tottakai ragdoll! Perusteluna tämä: Niin kuin tuossa ihastelin aiemmin Cocon ja Ruffen kokoa, niin se on yksi syy. Lisäksi turkin silkkisyys! Ja ihanan siniset silmät. Luonne on mitä hienoin, ja rakastan räsyille ominaista rentoutta - fyysistä ja psyykkistä.
2. kategoria
Tästä kategoriasta mietin hetken aikaa, valitsenko siperian kissan, maine coonin vai norjalaisen metsäkissan. Maine coon vei kuitenkin täpärästi voiton, ehkä siksi, että siitä tiedän elävän elämän esimerkin. Äitini tuttavalla on tämän rotuisia kissoja, ja olen kuullut niistä paljon: kilttejä, hölmöjä, seurallisia. Piilottelevat sukkia ja seuraavat huoneesta toiseen. Tavallaan siis kuin ragdollitkin. Lisäksi maine coonin ulkonäkö on upea, ja jälleen se ihailemani koko on valtava!
3. kategoria
Bengali! Voi että tätä upeaa rotua! Puolet minusta ihailee pörröisiä kissoja, ja puolet rakastaa lyhytkarvaisia, jänteviä ja pantterimaisia kissoja. Itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta tästä rodusta, mutta haluaisin päästä näkemään ihan oikeassa elämässä.
4. kategoria
Samoista syistä kuin edellisen kategorian lemppari, tässäkin kategoriassa viehättää yksi tietty. Abessinialainen. Olen seuraillut erästä blogia (Kissankujeita), jonka pitäjällä on aivan ihania rodun edustajia. Pentukuvat ovat syötävän suloisia, ja aikuinen versio tästä kissasta on taas vain niin upea, ettei voi kun ihastella! Joskus haluaisin itsellenikin tällaisen hurmurin<3
Toki löytyy paljon muitakin suosikkeja kuin nämä, mutta koska sääntönä oli valita vain yksi per kategoria, tässä suosikit. Monessa rodussa on niin paljon hyvää, että lista olisi loputon. En haasta ketään, kun en ole varma ketkä ovat jo haasteen saaneet. Mutta vapaasti saa kuka vain tarrata haasteeseen ja kirjoitella! :)
