Tänään oltiin katsomassa mahdollista uutta perheenjäsentä, Kaffea, joka on huomenna 1kk ikäinen. Pentujen piti syntyä tämän kuun lopulla, mutta ne syntyivätkin jo juhannuksena. Emon mahasta ei osattu päätellä tarkkaa aikaa, ja oletettiin sen vasta tulleen tiineeksi, koska se oli ollut omilla teillään muutaman päivän. Mutta eipä tämä meitä haittaa, vähemmän aikaa odotella!
Painoa Kaffelle on kertynyt vähän päälle 500g ja sisaruksensa kanssa olivat alkaneet juuri kokeilla, minne niillä neljällä rimppakintulla pääsee kulkemaan. Kynsiä ei vielä osattu pistää piiloon ja painiminenkin oli hieman kömpelöä vielä. Mutta niiiiiin niin suloisia nuo kaksi vintiötä olivat, että teki mieli napata jo taskuun mukaan!
Pennut tottuvat kasvaessaan emonsa lisäksi toisenkin kissan läheisyyteen, ja talossa on myös koira. Ihmisiinkin ne ovat tottuneet, sillä perheessä on lapsia. Kaffelle on ilmestynyt raitoja, mutta saa nähdä säilyvätkö ne näkyvillä kasvun jatkuessa. Ne nimittäin ovat myös mustia, mikä näyttää aika hauskalta. Kaffen sisaruksellakin näkyy hieman raidoitusta. Emo on kilppari ja isällä on raitoja, joten voihan se olla mahdollistakin, että nuo säilyvät. Lisäksi Kaffella on valkoista kaulurissa.
Kaffe
..ja kaksikon toinen söpöläinen :)
Nyt jäädään odottelemaan seuraavaa vierailukertaa. Luovutus on syyskuun puolivälissä mikäli ne verikokeet osoittautuvat negatiivisiksi. Nuuttikin täyttää siinä lähipäivinä 1v. Mitähän mahtaa tuumata synttärilahjastaan...
...Siinä se oleellisin tulikin. Vauva. Kyseessä on kyllä nyt ihan kissavauva, eikä ihmisversio. Niin. Me taivuttiin Nuutin tahtoon (seli seli, iski vaan pentukuume), ja meille tulee toinen purinahyrinäpallo. Pentu on maatiainen, kustannussyistä lähinnä, mutta myös koska tutullamme sattuu olemaan pentuja tulossa, ja kyseisestä perheestä on saatu kaksi kissaa vanhemmillenikin. Niiden luonteeseen ja käytökseen ollaan ihan ihastuttu, joten luottavaisin mielin otetaan tuolta meillekin.
Meillä on aina ollut lapsuudenkodissani maatiaisia, kunnes sitten tuli saksanpaimenkoira, jonka jälkeen ei moneen vuoteen ollut yhtään lemmikkiä. Sitten tuli Mikki ja Minni, aivan ihanat hurmurit. Sitten minun oli aika muuttaa pois kotoa, ja koti tuntui tyhjältä ilman kissaa. Nyt Nuutin kanssa kun ollaan elelty, myös poikaystäväni oli sitä mieltä, että kyllä tänne voisi toisen kissan ottaa, Nuutin seuraksi. Mietittiin, onko 49 neliötä liian vähän, mutta Nuutin kasvattajakin rohkaisi että ei se ole mikään este, niin meille on nyt sitten pentu varattuna.
Pennut syntyvät arviolta heinäkuun lopulla, eli luovutukseen on vielä aikaa. Lisäksi tässä on pieni mutka matkassa, nimittäin nuo FIV ja FeLV - testit. Mikäli pentu sitten luovutuksen yhteydessä huomataan sairastuneen jompaan kumpaan, ei sitä meille tuoda. :( Emoa ei ole tässä tilanteessa järkevää lähteä testaamaan, siksi odottelemme pennun luovutusikää ja katsotaan sitten. Pitäkäähän peukkuja ja tassuja että kaikki sujuu hyvin!
Nuutti päätti mennä piiloon uutiset kuultuaan...
...sillä nimittäin on muistissa kuinka Ruffen kanssa tapaaminen sujui.
Mutta kun selitin, että kyseessä on ihan pieni pentu, se rauhottui. On etulyöntiasema.
Tässä kuva Mikistä, kun se oli luovutusikäinen. Nykyään se on jo hyvissä kollin mitoissa.
Tässä videota Minnistä. Se on edelleen tosi pienikokoinen, vähän kuin emonsakin, mutta niin lempeä ja aivan ihana pikku maatiainen! :) Toivotaan, että Nuutti tottuu uuteen perheenjäseneen. Ollaan kyllä varauduttu murinaan ja vihoitteluun, katsotaan sitten kauanko semmoista kestää.
Nyt tuleekin tiheeseen päivitystä. Pidän sitten hetken tauon taas.
Nuutti on syntynyt 22.9.15, eli tässä ollaan puolen vuoden iässä jo. Nuutti on aika rauhallinen kasvaja, rakenteeltaankin niin kovin siro. Painoa on tullut vaihtelevasti: Alkuun tosi nopeasti, sitten tuli pysähdys, jonka jälkeen taas tehtiin pieni kasvupyrähdys, ja nyt taas ollaan aika rauhallista tahtia nostamassa sitä painoa. Tähän viimeisimpään voi toki olla syynä sekin, että on jouduttu nuo raksut Nuutilta ottamaan pois eli sellainen ylimääräinen mussutus on jäänyt vähemmälle. Kokeillaan kuitenkin isompia raksuja tässä lähiaikoina, katsotaan ilmaantuuko hotkimispuklailua niiden kanssa. Nuutti kuitenkin olisi semmoinen raksumonsteri, että olisi kiva sille niitä tarjota.
Joka tapauksessa, ekan puolen vuoden merkkipäivän kun on ohittanut, ansaitsee Nuutti pienen katsauksen tuohon kasvamiseensa.
Toinen vierailu Nuutin luona, 29.11.15, ikää 9vkoa
Joulukuu 2015.
Ensimmäinen päivä uudessa kodissa, 29.12.15, jolloin ikää Nuutilla oli 14 viikkoa ja painoa 1,33kg.
Paljon uusia hajuja...
Aika nopeasti Nuutti uskalsi syliin.
Nuo nenänpään pilkut ovat ajan kanssa hävinneet!
Tammikuu 2016.
Tässä edelleen on kyljet hieman lommolla, mutta ruokahalu oli kasvanut reippaasti. Turkki on nyt hieman sähköinen, mutta pentukarva alkoi hieman jo tasaantua ihan vauvan turkista. Painoa poitsulla n.2,5kg.
Helmikuu 2016.
Hampaita alkoi irtoilla! Siitä innostuneina totuteltiin hampaiden harjaukseen ekaa kertaa. Ainakin tahna maistui hyvälle...
Nuutti pääsi 3kg puolelle ensimmäistä kertaa ihan helmikuun alussa. Ei se paino ihan pysyvästi sinne jäänyt, mutta reissasi siinä 2,8-3kg välillä, kunnes asettui kuun loppua kohden.
Maaliskuu 2016.
Maaliskuussa Nuutti on oppinut noutamaan palloa ja satunnaisesti istumaan. Ensin haettiin vaan sitä tietyn väristä palloa, mutta sitten hoksattiin, että ne muunkin väriset pitäisi noutaa. Nuutti on myös tuntunut kasvavan, henkisesti ja fyysisesti, vaikka painoa onkin vasta 3,3kg maaliskuun lopulla punnittaessa. Ruokahalu on kuitenkin kasvanut hiljattain, joten eiköhän sitä massaa aleta taas vähän keräämään. Ikää tässä kuussa 6kk.
No se on entinen lakana se.. Nuutin aamuherätys.
Hassun hölmöt löhöasennot.<3
Meidän poitsu alkaa jykevöityyn pikkuhiljaa :')
Ja nyt on jo huhtikuu! Innolla odotan mitä kesä tuo tullessaan, ja kuinka paljon Nuutti tulee kasvamaan. Haluaisin niin jo näyttää Nuutille sen ensimmäisen kesän, toivottavasti kelit sallivat reippaasti ulkoilua! Nuutti niin rakastaa lämpöä, että olisi ihana päästä sen kanssa loikoilemaan nurmikolle.
Lisää kuvia/videoita/tarinaa näistä kuukausista löytyy tottakai tuolta aiemmista kirjoituksista. :)
Nyt tulee kyllä niin paljon tekstiä, ettei kukaan varmaan jaksa lukea. :D Millainen lemmikki on ragdoll? Tätä minä mietin reilu vuosi sitten. Pohdin hurjan kauan maatiaisen ja ragollin välillä. Mietin hyviä ja huonoja puolia, etsin epätoivoisena kunnon infoa ragdolleista, kun helposti löytyy vain perus rotukuvaus. Onneksi löysin tieni tänne blogimaailmaan. Ihan ensialkuun ja eniten auttoi näiden blogien selaaminen. Katselin silmät sydäminä pentukuvia ja -videoita sekä arjen kuulumisia. Ja olin aivan myyty. Sitten alkoi taloudellisen tilanteen selvittäminen, että miten paljon se arki sitten muuttuu rahallisesti jos semmoinen turriainen tänne pölähtää. Peruin jo muutaman kerran mielessäni koko kissan hankinnan, mutta onneksi palasin asian äärelle aina uudelleen. Ja sitten löysin Nuutin kasvattajan, ja aloin pommittamaan häntä ragdollin hoidosta. Hänelle sattui olemaan tulossa pentue parin kk päästä kyselyistäni, ja sovittiin alustavasti että minä tulen niitä katsomaan poikaystäväni kanssa.
Loppukesästä vuoden loppuun oli maailman pisin puoli vuotta. Odotus oli aivan turhauttavaakin useimmiten. Mutta sitten se pikkuinen riiviö tupsahtikin eteiseeni, ja olin ihan sekaisin onnesta. Ja nyt Nuutti on ollut meillä 2kk ja kokenut jo uuteen asuntoon muuton (jos ei ensimmäistä kertaa minun luokseni tuloa lasketa), ja asettunut taloksi. Tuntui heti, että se viihtyi paremmin täällä minun ja poikaystäväni yhteisessä asunnossa, kuin omassani silloin alkuun. On ainakin reippaampi, eikä sopeutumiseen mennyt kuin tunti. Itsekin viihdyn täällä paremmin. Ääniä ollaan sitä opetettu kuuntelemaan parhaamme mukaan ja sopivassa tahdissa. Imuri on edelleen aika kauhee ja yök, ja sitä juostaan turvallisen etäisyyden päähän karkuun heti kun se otetaan esiin. Hellan äänet ei enää pelota. Eikä kiukaan. Tai astianpesukoneen. Eikä mikrokaan ole enää vihollinen. Osaan totuttiin hieman nopeammin kuin muihin. Edes poikien ilta ei häiritse änärihuutoineen yms, vaan Nuutti ottaa seurasta kaiken ilon irti.
Millainen lemmikki Nuutista sitten on kuoriutunut?
On hurjan hauskaa seurata tuon pennun kasvua ja kehitystä, ja sitä kuinka sen persoona on vähä vähältä tullut esiin. Vielä on varmasti asioita, mitä ei olla siitä huomattu. Ehkei se tiedä niitä itsekään. 6kk tulee tässä kuussa ikää täyteen, vielä on paljon opittavaa. Sormet ristissä toivon, että se oppisi tuosta hotkimisesta ja sen seurauksena puklaamisesta pois, kun sen alottikin vasta hiljattain. Toinen höntti juttu on kissalle ehkä ominaisempi, eli kukkaruukkujen sisuksen tuhoaminen. Ei se niinkään syö tuota palmua, vähän nakertaa välillä. Mutta hauskempaa on ilmeisesti kuopia mullat ulos ruukusta ja jemmata kökkäreitä pitkin poikin asuntoa. Parasta se on aina heti imuroinnin jälkeen. Mullan lisäksi se kuljettaa pieniä lelupallojaan suussaan, ja haalii niitä meidän kenkiin. Ja muuttotavaroita paikalleen laittaessani Nuutti kiikutti muffinivuokaan pallon yhä uudelleen, aina kun heitin sen pois sieltä se toi sen takaisin. Eli kaikki kolot ja kuopat on hyviä säilytyspaikkoja palloille.
Nuutti on tosi kiltti kissa, ihanan letkeä ja täysin sylivauva. Aika paljon myös mammanpoika; minne minä menen, sinne Nuuttikin. Vaikkei aina onnistuisikaan niin helposti. Kyllä se isiäkin seurailee välillä, mutta ilmeisesti alussa kun vietettiin Nuutin kanssa hiukan enemmän aikaa keskenään, on tulos tämä. Olen joutunut Nuuttia jo pakkosyöttämäänkin tämän 2kk aikana, mutta pikkuinen otti sen kohtuullisen urheasti vastaan. Hermot meni kyllä molemmilla. Onneksi syömättömyysvaihe meni ohi ilman sen kummempia ongelmia.
Nuutti haluaa aamulla herättää 5-7 välissä joko istumalla naamalle, järsimällä käsiä yms, tai maukumalla huomiota (ja ruokaa). Sitten nukutaan taas pari tuntia siten, että asetutaan aivan sykerölle ihmisen kaulan viereen tai kainaloon. Jos siitä koittaa siirtyä kauemmas niin Nuutti siirtyy perässä. Vaihtoehtoinen nukkumapaikka on kokonaan peiton alla - aina pitää varoa ettei istu päälle vaikka sohvalla.
Kouluun/töihin lähtiessä Nuutti olisi riehumassa ja sylissä koko ajan. Esim. kun meikkaan, pitää tulla siihen aivan viereen. Mielellään lavuaariin, koska siitä näkee mamman naaman ja mitä se puuhaa. Jos ei pääse niin pitää huutaa kovaa ja surkeana. Enää ei juosta rappukäytävälle kiusallaan, kun ihminen koittaa lähteä asunnosta. Ennen sitä tehtiin joka kerta ja lähteminen olikin aivan mahdotonta. Piti varata 5min ekstraa, ettei myöhästy. Käytävävara. Nykyään Nuutti jää istumaan eteisen matolle ja tuijottaa syyttävästi. Kun tullaan kotiin, Nuutti usein juoksee vastaan, tai sitten venyttelee vasta olkkarin puolella ja tulee siellä puskemaan jalkaa vasten. Sitten alkaa jäätävän luja maukuminen. "Jaa nyt sitä kehdataan näyttää naamaa täälläkin? Niinkö? Missä on mun ruoka? Ja rapsutukset? Mikset ollut kotona??" Tänäänkin se huitoi syliinpääsy viittomiaan kotiintullessani, ja tiesin että nyt halutaan sylkkyyn. Siinä sitten oltiin kehräten, ja aina Nuutti puskee päätään lujaa rintaani vasten. Välillä se haluaa kiivetä olalle, ja keikkuu siellä sitten ja huiskuttaa hännällä mun naamalle.
Sitten välipalaa. Ensin Nuutille, ja sitten ihmiselle. Kun ihminen tekee ruokaa eikä talossa ole toista joka makaisi samalla esim sohvalla, pitää järjestää sirkus. Huomiota. Nyt. Ja tämä loppuu vasta kun Nuutille annetaan tuoli siihen työtason viereen josta se voi katsella touhuja. Tämä poitsu kyllä osallistuu joka puuhaan, lakanoiden vaihtoon, pyykinpesuun, ruuanlaittoon, roskakorin tyhjennykseen, porkkanan kuorimiseen.....
Päivällä voidaan nukkua yhdessä päikkärit, ne on parhaita. Ja sitten leikkiä, vähän koittaa koulutustakin. Telkkariakin voidaan katsella yhdessä ja voi että Nuutti on hyvä läksyjen teossa! Sitten välillä kirmataan parvekkeella, jonka jälkeen juostaan hassua ääntä pitäen ympäri asuntoa matot rullalla. Onneksi se on melko ketterä, ainakin vielä näin pienenä, joten TV ei ole pudonnut jalustaltaan tai kynttilät lennelleet lattialle...
Illalla mennään suihkuun tai saunaan. Tai no, Nuutti ei tule suihkuun. Ehei. Vähän alkaa vesi tässä kohtaa kiinnostaa muttei sinne alle kumminkaan kokonaan haluta mennä. Mutta suihkussa olijaa pitää vahtia suihkuverhon takaa tai vessanpytyn kannella. Saunaan välillä tullaan mukaan. Ja kun siellä on liian kuuma, mennään vilvoittelemaan kylppärin lattialle.
Nuutti on aivan ihana pieni termiitti, riiviö, mammanpoika, sylivauva, seurankipeä villahoususankari. Aina välillähän tulee niitä huonojakin päiviä (esim toissapäivänä Nuutti puklasi taas ruokansa - matolle), mutta onneksi hyviä on enemmän. Ja itse kun olen niin seurankipeä, niin on ihanaa kun ei tarvitse täysin yksin olla ikinä. Toivottavasti Nuutista ei tule täysin passiivinen mötkäle kun se isoksi kasvaa, vaan että osa näistä hauskoista piirteistä säilyisi aikuisuuteenkin. Mielenkiinnolla odotetaan millainen isäntä siitä vielä kasvaa.
Tässä videota Nuutista, kun se alkaa oppia noutamaan palloa :)
Varoitan jo alkuun melko pitkästä tekstistä, mutta innostuin nyt kirjoittelemaan. :)
Kaksi ja puoli päivää takana uudessa kodissa. Ensimmäisena iltana Nuutti lähti innolla tutkimaan ympäristöä mutta oli erittäin säikky. Takana oli myös pitkä automatka, kun kaksi veljeä kulki samalla kyydillä omiin uusiin koteihinsa ja Nuutti joutui odottaa vuoroaan viimeisenä. Autossa meni muutamia tunteja. Sinä iltana Nuutin tullessa sain kasvattajalta Mustin ja Mirrin isossa vihreässä repussa paljon kaikkea uuteen kotiin.
Ruokien ja kippojen lisäksi repussa oli mm. alekuponkeja Mustiin ja Mirriin ja Hill's - lahjakortti. Mukana oli myös punainen viltti, joka ei näy kuvassa kun verhosin sillä pyykkikorin vessaan Nuuttia varten (loistopaikka!)
Ensimmäinen yö meni valvoessa kun Nuuttipoika päätti alkaa huutamaan. Koko yön. Päivällä pelättiin erinäisiä asioita, ei oikeen nukuttu. Syötiin hyvällä mielellä, vähän kai hotkittiinkin kun osa tuli pukluna ylös ja raksut olivat kokonaisina seassa. Riehuttiin aika urakalla. Ehkä siitä johtuen toinen yö sujui mallikkaasti; ei huutoa ja riehuvaihe aktivoitui vasta 7 aamulla. Päivällä ahdistuttiin hurjasti kun poikaystäväni lähti töihin 10. Nuutti pinkoi vessaan piiloon ja lymysi siellä nurkissa maukuen todella äänekkäästi ja taukoamatta. Kun menin viereen istumaan se kiipesi heti itse syliin ja alkoi kehrätä. Toisella kertaa tullessani se jopa nukahti.
Päivä meni pitkälti nukkuessa. Äitini tuli käymään, jota Nuutti tervehti hämmästyksekseni todella innolla: juoksi vastaan ja vaati syliin pomppimalla jalkaa vasten. Siitä alkoi riehuminen. Joka jatkui iltamyöhään saakka, välissä oli pienet torkut. Sinkoilua paikasta toiseen ja huutamista välissä, kiipeilypuu käytiin alhaalta ylös ja takaisin alle sekuntiin ja minulla alkoi välillä syke nousta touhua seuratessa. Taas kokeiltiin varovasti ihmiskontaktia muihin kuin meihin, poikaystäväni kaveri tuli iltaa istumaan. Hetki ihmeteltiin mutta sitten olikin jo ihan kuin aina ennenkin. Edelleen välillä säikyttiin asioita, mutta päivän pahimmat säikyt tulivat tiskikoneen äänestä ja poikaystäväni lähtemisestä (Nuutilla on joku ongelma tuon ulko-oven kanssa). Toisena päivänä näkyi huima edistys käytöksessä ihan yhtäkkiä unien jälkeen; ehkä pitkät unet tekivät tehtävänsä, varsinkin kun edellispäivänä sitten ei nukuttukaan. Raapimapuu on todettu minun mielikseni hyväksi ostokseksi, ja kun tuo sen makuupussi yläilmoissa on uskallettu testata siitä on tullut mieluisa makoilu- ja tähystyspaikka.
Kolmas kokonainen päivä on lähtenyt käyntiin, ja korkkaa samalla vuoden 2016. Miten teidän vuodenvaihteenne sujui? Me saatiin nukkua koko yö hienosti, eikä pikkuinen kömpinyt meidän väliimme kuin vasta aamun tunneilla. Nukkui kiipeilypuun pussissa (niin suloisesti!). Aamulla herättiin haleihin.
Totutamme Nuuttia pikkuhiljaa ääniin joita se pelkää. Aluksi olin niin holhoava ja varovainen, että huomaamattani olin aika hiljaa. Nyt ollaan uutta vuotta juhlittu melko kovaan ääneen (huomioiden tottakai pennun tilan ja olon, mutta sen saadessa toistuvia viirupääkohtauksia päättelimme tilanteen olevan ihan tarpeeksi turvallinen sillekin). Pesukone vaatii vielä työtä. Huutaminen/juttelu alkaa usein jos on liian hiljaista muuten, nyt kun alan tarkkailla tilannetta. Tai jos jompi kumpi menee vessaan eikä se pääse mukaan. Tai lähtee ulos ulko-ovesta. Kasvatuskodissa ei kuulemma jutellut juurikaan, ja ainoa mitä säikkyi oli hiustenkuivaaja. Eli tuskin on kovinkaan säikky kissana yleisesti.
Tänään Nuutti joutuu vielä treenaamaan yksinoloa hetkisen aikaa, katsotaan miten sujuu.
Eilinen viirupääkohtaus. Ihanasti harjatut hiukset lattialla, ei ehtinyt siivota kun koitin ehtiä kuvata koko episodin. En kyllä ehtinyt mutta tässä pätkä siitä.
Tänään nautiskeltiin ja rentouduttiin aamuruuan jälkeen.
Sitten pari kysymystä: Kuinka paljon pennun painon kuuluisi nousta tiettynä aikana? Kysyn kasvattajaltakin, mutta näinä juhlapyhinä yhteydenpito on vähän hidasta vastailun suhteen. Ja onko kaikki räsyt tuomittuja noihin vatsavaivoihin? Onko kellään kokemusta täysin terveenä pysyneestä ragdollista?
