No tulihan se, onneksi. Vaikkei vielä kovin keltaista olekaan. Ja blogihiljaisuus alkaa pikkuhiljaa loppumaan, kun kiireet alkaa helpottaa! Kolmen viikon päästä saa sanoa koululle heipat kesän ajaksi, ja vaikka kesä meneekin töitä tehdessä, on se silti rentouttavaa omalla tavallaan.
Me ollaan aloitettu toukokuu vapun lisäksi uudella karvojen taltuttamistekniikalla: Kumisualla. Tämän vinkkasi Marraskuun muruset, kun kysyin miten heillä koitetaan ylimääräisiä karvoja saada kiinni ja roskikseen. Tämä kumisuka maksoi Mustissa ja mirrissä noin 4e, joten uskalsin kokeilla meidän Nuutillakin. Ja toimii! Lisäksi Nuutti tykkää siitä myös, mikä on iso plussa. Se nauttii sylissä kun sitä harjaa tällä kapistuksella, ja karvoja jää kiitettävästi sukaan. (Onneksi, nimittäin Nuutin karvoja pöllyää tällä hetkellä joka paikassa...)
Karvojen lisäksi Nuutti on kehitellyt uusia piilopaikkoja. Tässä muutama paikka mistä sen löytää, jos kämpässä hiljenee yllättäen:
Tässä aika yleinen paikka. Usein se vie pallon tuonne mukanaan ja piilottaa kenkään.
Tälle piilolle naurettiin eräs viikonloppu melkein puoli tuntia.
Ja tässä mun pelkoni tuli toteen. Nuutti kekkas vihdoin ton pesukoneen..pitää alkaa tarkistaa ennen käyttöä.
Nauttikaa nyt kaikki näistä keleistä vielä kun niitä riittää, ei sitä tiedä millanen kesä on tulossa tänä vuonna... Me aletaan Nuutin kanssa kertoileen kuulumisia ja tarinoita nyt taas vähän tiheemmin.
Varoitan jo alkuun melko pitkästä tekstistä, mutta innostuin nyt kirjoittelemaan. :)
Kaksi ja puoli päivää takana uudessa kodissa. Ensimmäisena iltana Nuutti lähti innolla tutkimaan ympäristöä mutta oli erittäin säikky. Takana oli myös pitkä automatka, kun kaksi veljeä kulki samalla kyydillä omiin uusiin koteihinsa ja Nuutti joutui odottaa vuoroaan viimeisenä. Autossa meni muutamia tunteja. Sinä iltana Nuutin tullessa sain kasvattajalta Mustin ja Mirrin isossa vihreässä repussa paljon kaikkea uuteen kotiin.
Ruokien ja kippojen lisäksi repussa oli mm. alekuponkeja Mustiin ja Mirriin ja Hill's - lahjakortti. Mukana oli myös punainen viltti, joka ei näy kuvassa kun verhosin sillä pyykkikorin vessaan Nuuttia varten (loistopaikka!)
Ensimmäinen yö meni valvoessa kun Nuuttipoika päätti alkaa huutamaan. Koko yön. Päivällä pelättiin erinäisiä asioita, ei oikeen nukuttu. Syötiin hyvällä mielellä, vähän kai hotkittiinkin kun osa tuli pukluna ylös ja raksut olivat kokonaisina seassa. Riehuttiin aika urakalla. Ehkä siitä johtuen toinen yö sujui mallikkaasti; ei huutoa ja riehuvaihe aktivoitui vasta 7 aamulla. Päivällä ahdistuttiin hurjasti kun poikaystäväni lähti töihin 10. Nuutti pinkoi vessaan piiloon ja lymysi siellä nurkissa maukuen todella äänekkäästi ja taukoamatta. Kun menin viereen istumaan se kiipesi heti itse syliin ja alkoi kehrätä. Toisella kertaa tullessani se jopa nukahti.
Päivä meni pitkälti nukkuessa. Äitini tuli käymään, jota Nuutti tervehti hämmästyksekseni todella innolla: juoksi vastaan ja vaati syliin pomppimalla jalkaa vasten. Siitä alkoi riehuminen. Joka jatkui iltamyöhään saakka, välissä oli pienet torkut. Sinkoilua paikasta toiseen ja huutamista välissä, kiipeilypuu käytiin alhaalta ylös ja takaisin alle sekuntiin ja minulla alkoi välillä syke nousta touhua seuratessa. Taas kokeiltiin varovasti ihmiskontaktia muihin kuin meihin, poikaystäväni kaveri tuli iltaa istumaan. Hetki ihmeteltiin mutta sitten olikin jo ihan kuin aina ennenkin. Edelleen välillä säikyttiin asioita, mutta päivän pahimmat säikyt tulivat tiskikoneen äänestä ja poikaystäväni lähtemisestä (Nuutilla on joku ongelma tuon ulko-oven kanssa). Toisena päivänä näkyi huima edistys käytöksessä ihan yhtäkkiä unien jälkeen; ehkä pitkät unet tekivät tehtävänsä, varsinkin kun edellispäivänä sitten ei nukuttukaan. Raapimapuu on todettu minun mielikseni hyväksi ostokseksi, ja kun tuo sen makuupussi yläilmoissa on uskallettu testata siitä on tullut mieluisa makoilu- ja tähystyspaikka.
Kolmas kokonainen päivä on lähtenyt käyntiin, ja korkkaa samalla vuoden 2016. Miten teidän vuodenvaihteenne sujui? Me saatiin nukkua koko yö hienosti, eikä pikkuinen kömpinyt meidän väliimme kuin vasta aamun tunneilla. Nukkui kiipeilypuun pussissa (niin suloisesti!). Aamulla herättiin haleihin.
Totutamme Nuuttia pikkuhiljaa ääniin joita se pelkää. Aluksi olin niin holhoava ja varovainen, että huomaamattani olin aika hiljaa. Nyt ollaan uutta vuotta juhlittu melko kovaan ääneen (huomioiden tottakai pennun tilan ja olon, mutta sen saadessa toistuvia viirupääkohtauksia päättelimme tilanteen olevan ihan tarpeeksi turvallinen sillekin). Pesukone vaatii vielä työtä. Huutaminen/juttelu alkaa usein jos on liian hiljaista muuten, nyt kun alan tarkkailla tilannetta. Tai jos jompi kumpi menee vessaan eikä se pääse mukaan. Tai lähtee ulos ulko-ovesta. Kasvatuskodissa ei kuulemma jutellut juurikaan, ja ainoa mitä säikkyi oli hiustenkuivaaja. Eli tuskin on kovinkaan säikky kissana yleisesti.
Tänään Nuutti joutuu vielä treenaamaan yksinoloa hetkisen aikaa, katsotaan miten sujuu.
Eilinen viirupääkohtaus. Ihanasti harjatut hiukset lattialla, ei ehtinyt siivota kun koitin ehtiä kuvata koko episodin. En kyllä ehtinyt mutta tässä pätkä siitä.
Tänään nautiskeltiin ja rentouduttiin aamuruuan jälkeen.
Sitten pari kysymystä: Kuinka paljon pennun painon kuuluisi nousta tiettynä aikana? Kysyn kasvattajaltakin, mutta näinä juhlapyhinä yhteydenpito on vähän hidasta vastailun suhteen. Ja onko kaikki räsyt tuomittuja noihin vatsavaivoihin? Onko kellään kokemusta täysin terveenä pysyneestä ragdollista?
