Oltiin poikaystävän kanssa Norjassa (Ålesund, Runde, Geiranger) 3.-7.8., ja tämä oli ensimmäinen kerta kun jätin Nuutin yksinään (hoitajan kanssa). Onneksi siskoni pääsi asumaan meille siksi aikaa, niin Nuutin ei tarvinnut lähteä kotoa minnekään. Tämä tuntui olevan suuri helpotus, sillä Nuutti oli käyttäytynyt lähes normaalisti koko reissumme ajan - huh, mikä helpotus! Ja siskoni onneksi ainoastaan yksi hotkimispuklu sattui tälle ajalle siivottavaksi, eikä yhtään stressin aiheuttamia muita sotkuja. Harmillisesti kuitenkin tuo puklaus oli sattunut tulemaan kiipeilypuun ylimmällä tasolla, josta Nuutti oli urheana koittanut laskeutua alas, muttei ihan ehtinyt. Tuloksena oksennusta oli ylimmän tason pehmusteella ja siitä alemmalla tasolla puuosassa.
Meidän kotiin tullessa Nuutti juoksi ovelle vastaan, mutta vilkaistuaan kuka tuli, se vain kipitti tyynenä käytävälle. Olin toivonut hieman lämpimämpää vastaanottoa. Kyllä se sitten alkoi minua seuraamaan (koko loppuillan) ja sai yhtäkkisen energiapuuskan meidän tullessamme. On kyllä kiva tulla kotiin, kun on tuommoinen söpöliini vastassa. Reissussa ehtikin jo tulla sitä ikävä.
Laitan tännekin ihan vain nämä kaksi matkakuvaa. Lisää voi seurailla halutessaa instagramista - jonne niitä lisäilen hiljalleen - nimimerkillä ssonjmaria.
 |
| UNESCO-kohde Geirangervuono |
 |
| Ålesund |
Nuutti ei onneksi ole kateellinen, vaikka mm. vierailemassamme akvaariossa olisi ollut sille hurjasti hauskaa katseltavaa. Se on ihan tyytyväinen putsattuun raapimapuuhunsa ja arkirytmin palautumisesta normaaliksi.
