Kolme (pentu tuli kotiin)

Kolme kuukautta muuttui pitkän odotuksen jälkeen ensin kolmeksi viikoksi, ja sitten kolmeksi päiväksi, kolmeksi tunniksi. Hassua, kuinka jälkeenpäin ajateltuna aika on mennyt todella nopeasti. Mutta kun tuo kolme kuukautta alkoi, tuntui odottelu mahdottomalta.

Kolmen tunnin malttamaton odottelu, jonka jälkeen yhtäkkiä eteisessä seisookin kahden sijaan kolme ihmistä, joista yksi ojentaa rapisevaa kantokoppaa toiselle, joka jännittyneenä ottaa sen vastaan ja kantaa olohuoneeseen. Muutama sana vaihdetaan ja esitellään sille kolmannelle ihmiselle rapisevan kantokopan uusi koti. Pian kolmas ihminen jatkaakin jo matkaa ja olohuoneeseen jää vain kaksi ihmistä. Kolmisin kantokopan kanssa. Joka edelleen rapisee, mutta kovin varovasti. Rapina vaihtuu pienen pieneen maukunaan, ja avaan pikkuiselle kopan luukun. Viime kerrasta on kulunut kuukausi, mutta "vauvaturkki" on edelleen yhtä hauskan sähköisen näköinen. Ilme hieman säikähtäneen oloinen. Missä nyt ollaan? Onneksi uteliaisuus ottaa vallan ja pikkuinen lähtee valloittamaan uutta kotiaan. 

Pentu tuli kotiin. <3

Paras piilopaikka tähän mennessä!

Tutustumista...

Vielä pelätään kaikenlaista, esim mikron ääntä, vessan vetämistä ja ulko-oven avauksia. Niiltä suojaudutaan pikapikaa sängyn alle. Välillä on pakko ulvoa sen jälkeen, pitkäänkin, kunnes sitten kiivetään sängylle mamin viereen makoilemaan. Meidät on poikakaverin kanssa testattu molemmat aika kivoiksi jo näköjään, onneksi. Ruoka on jo maistunut ensimmäisten parin tunnin aikana, ja ekat nokkaunetkin on otettu. Hyvin tämä tästä lähti liikkeelle. 

Nuutti, tänään 14 viikkoa. Tervetuloa kotiin! <3



ps. en tiedä miksi ihmeessä tekstin tausta on tällänen ruma valkonen laatikko yhtäkkiä,mutta en saa sitä poiskaan joten olkoon. :D