Heti kun aloin täällä voivotella Nuutin sopeutumisongelmista, alkoi tapahtua muutosta. Vaihdoin tosiaan tilapäisesti Animondan ruoan Natures Menun kanaruokaan, joka herätti Nuutin ruokahalun. Ensin sitä kokeiltiin varovaisesti eikä syöty kaikkea, mutta lopulta alkoi maistumaan. Nuutti sai myös herkkupaloja ja leikitystä siinä ohella, mikä näytti myös helpottavan syömiseen kohdistuvaa hankaluutta. Vatsa on edelleen vielä hieman löysällä, mutta muuten tämä katin alku on sopeutunut hienosti. Ei se yksin oikein tykkää olla ja juoksee maukuen aina vastaan, kun joku tulee takaisin kotiin. Lisäksi se nostaa metelin, kun huomaa jonkun tekevän lähtöä ovella. Saan kasvattajalta tänään vielä neuvoja tuon vatsan kanssa toimimiseen, todennäköisesti käyn hakemassa apteekista jonkun hänen käyttämänsä tutun lääkkeen, jolla sitten koitetaan saada pennun maha kuntoon.
Eilen siirryimme omasta asunnostani poikaystäväni luokse, kun Nuutti oli jo muutaman päivän syönyt kuin hevonen ja näytti rennommalta. Pelotti tuo siirtyminen, mutta kaikki sujuikin todella hyvin! Vieläkin hieman epäluuloisena tarkkailen Nuuttia, että eikö se nyt järjestä mitään kohtausta. Mutta kai tutut hajut ja samat ihmiset vaikuttivat asiaan niin paljon, että sillä on turvallisempi olla jo heti alkuun. Kiipeilypuu asetettiin sohvan viereen, ja pieni karvavauva pääsee hyppäämään puusta sohvan käsinojan kautta selkänojalle ja kiipeilemään siinä edestakaisin. Onneksi sohva on vahvaa kangasta eikä siis haittaa että siitä otetaan kaikki ilo irti. Täällä nyt majaillaan sitten pidemmän aikaa, kun on enemmän tilaakin (tämä on käytetty todellakin hyödyksi, ensin ihmeteltiin mutta sitten alettiin ravaamaan hirveätä vauhtia korvat luimussa ympäriinsä kuin koko asunto olisi ollut yhtä isoa esterataa).
Meillä kävi myös vieras eilen,
Marraskuun Murusten kirjoittaja (jonka ristin Nuutin tädiksi). Hän osoittautui varsinaiseksi kissakuiskaajaksi, kun Nuutti viihtyi hänen sylissään samantien kuin olisi siihen syntynytkin. Täti tulee meille siis useamminkin käymään! Kokeneempana siinä sitten auttoi mua untuvikkoa mm. kynsienleikkuussa, jonka Nuutti kesti kuin mies ja koitti hieman nuolaistakin niitä saksia. Nam.
 |
| Tädin villasukat tuoksu (ja maistu) niin hyvälle! |
 |
| Nuutti sai tuliaisiksi nameja ja uuden pallon! |
Otettiin sitten kuvia molemmat siinä kameraihmisinä, ja tässä muutama minun ottamani teille näytille.
 |
| Nuutti puolustaa mammaa joka suosii Canonia, tädillä oli typerä Nikon ;) |
 |
| ...sitten kurmuutettiin vähän Pikatchuakin varmuuden vuoksi |
 |
| Ja sitten piti levätä hetken aikaa. |
 |
| Kyllä siinä sitten ehdittiin poseeratakin. |
Sormet ristiin tuon mahan toiminnan kanssa, muuten tässä näyttää siltä että Nuutti on asettunut vihdoin taloksi! :')
