torstai 31. joulukuuta 2015

Asettumista uuteen kotiin

Varoitan jo alkuun melko pitkästä tekstistä, mutta innostuin nyt kirjoittelemaan. :)

Kaksi ja puoli päivää takana uudessa kodissa. Ensimmäisena iltana Nuutti lähti innolla tutkimaan ympäristöä mutta oli erittäin säikky. Takana oli myös pitkä automatka, kun kaksi veljeä kulki samalla kyydillä omiin uusiin koteihinsa ja Nuutti joutui odottaa vuoroaan viimeisenä. Autossa meni muutamia tunteja. Sinä iltana Nuutin tullessa sain kasvattajalta Mustin ja Mirrin isossa vihreässä repussa paljon kaikkea uuteen kotiin.

Ruokien ja kippojen lisäksi repussa oli mm. alekuponkeja Mustiin ja Mirriin ja Hill's - lahjakortti. Mukana oli myös punainen viltti, joka ei näy kuvassa kun verhosin sillä pyykkikorin vessaan Nuuttia varten (loistopaikka!)


Ensimmäinen yö meni valvoessa kun Nuuttipoika päätti alkaa huutamaan. Koko yön. Päivällä pelättiin erinäisiä asioita, ei oikeen nukuttu. Syötiin hyvällä mielellä, vähän kai hotkittiinkin kun osa tuli pukluna ylös ja raksut olivat kokonaisina seassa. Riehuttiin aika urakalla. Ehkä siitä johtuen toinen yö sujui mallikkaasti; ei huutoa ja riehuvaihe aktivoitui vasta 7 aamulla. Päivällä ahdistuttiin hurjasti kun poikaystäväni lähti töihin 10. Nuutti pinkoi vessaan piiloon ja lymysi siellä nurkissa maukuen todella äänekkäästi ja taukoamatta. Kun menin viereen istumaan se kiipesi heti itse syliin ja alkoi kehrätä. Toisella kertaa tullessani se jopa nukahti.

Päivä meni pitkälti nukkuessa. Äitini tuli käymään, jota Nuutti tervehti hämmästyksekseni todella innolla: juoksi vastaan ja vaati syliin pomppimalla jalkaa vasten. Siitä alkoi riehuminen. Joka jatkui iltamyöhään saakka, välissä oli pienet torkut. Sinkoilua paikasta toiseen ja huutamista välissä, kiipeilypuu käytiin alhaalta ylös ja takaisin alle sekuntiin ja minulla alkoi välillä syke nousta touhua seuratessa. Taas kokeiltiin varovasti ihmiskontaktia muihin kuin meihin, poikaystäväni kaveri tuli iltaa istumaan. Hetki ihmeteltiin mutta sitten olikin jo ihan kuin aina ennenkin.  Edelleen välillä säikyttiin asioita, mutta päivän pahimmat säikyt tulivat tiskikoneen äänestä ja poikaystäväni lähtemisestä (Nuutilla on joku ongelma tuon ulko-oven kanssa). Toisena päivänä näkyi huima edistys käytöksessä ihan yhtäkkiä unien jälkeen; ehkä pitkät unet tekivät tehtävänsä, varsinkin kun edellispäivänä sitten ei nukuttukaan. Raapimapuu on todettu minun mielikseni hyväksi ostokseksi, ja kun tuo sen makuupussi yläilmoissa on uskallettu testata siitä on tullut mieluisa makoilu- ja tähystyspaikka.

Kolmas kokonainen päivä on lähtenyt käyntiin, ja korkkaa samalla vuoden 2016. Miten teidän vuodenvaihteenne sujui? Me saatiin nukkua koko yö hienosti, eikä pikkuinen kömpinyt meidän väliimme kuin vasta aamun tunneilla. Nukkui kiipeilypuun pussissa (niin suloisesti!). Aamulla herättiin haleihin.

Totutamme Nuuttia pikkuhiljaa ääniin joita se pelkää. Aluksi olin niin holhoava ja varovainen, että huomaamattani olin aika hiljaa. Nyt ollaan uutta vuotta juhlittu melko kovaan ääneen (huomioiden tottakai pennun tilan ja olon, mutta sen saadessa toistuvia viirupääkohtauksia päättelimme tilanteen olevan ihan tarpeeksi turvallinen sillekin). Pesukone vaatii vielä työtä. Huutaminen/juttelu alkaa usein jos on liian hiljaista muuten, nyt kun alan tarkkailla tilannetta. Tai jos jompi kumpi menee vessaan eikä se pääse mukaan. Tai lähtee ulos ulko-ovesta. Kasvatuskodissa ei kuulemma jutellut juurikaan, ja ainoa mitä säikkyi oli hiustenkuivaaja. Eli tuskin on kovinkaan säikky kissana yleisesti.

Tänään Nuutti joutuu vielä treenaamaan yksinoloa hetkisen aikaa, katsotaan miten sujuu.


Eilinen viirupääkohtaus. Ihanasti harjatut hiukset lattialla, ei ehtinyt siivota kun koitin ehtiä kuvata koko episodin. En kyllä ehtinyt mutta tässä pätkä siitä.


Tänään nautiskeltiin ja rentouduttiin aamuruuan jälkeen.

Sitten pari kysymystä: Kuinka paljon pennun painon kuuluisi nousta tiettynä aikana? Kysyn kasvattajaltakin, mutta näinä juhlapyhinä yhteydenpito on vähän hidasta vastailun suhteen. Ja onko kaikki räsyt tuomittuja noihin vatsavaivoihin? Onko kellään kokemusta täysin terveenä pysyneestä ragdollista?

10 kommenttia:

  1. Mietin myös joskus tuota painoasiaa ja kirjoitin siitä blogiinkin: http://kollinkoukkuja.blogspot.fi/2015/01/rohmu-roope.html Roopella on aina ollut hyvä ruokahalu ja kissan paino nousikin keskimäärin 160g/viikko ensimmäisten kotiutumisviikkojen aikana. Ilmolla taas vastaava luku oli 30g vähemmän. Nämä luvut olettaen, että meidän keittiövaaka näytti suunnilleen oikein :) Asia erikseen on sitten vielä se, kuinka paljon painon kuuluisi nousta.. Pennuille löytyy ainakin netistä painokäyriä, joihin kehitystä voi verrata. Jos kissa syö hyvin ja ei oksentele turhan usein, niin paino varmasti kehittyy ihan sopivaan tahtiin.

    VastaaPoista
  2. Voi, miten reipas ja ihana pikku Nuutti! <3 Vaikuttaa kyllä siltä, että alun ihmetykset alkavat jo tasoittua, ja pian teillä on siellä hyvinkin rento räggäri. :) En usko, että läheskään kaikki ragdollit ovat tuomittuja vatsavaivoihin - musta tuntui aikoinaan, että kaikilla muilla meni kaikki aina hyvin paitsi mun pikkuisilla, joilla oli niin herkkis masu (mutta siihenkin löytyi kyllä sopiva ruokavalio). Muuten, Facebookissa on ryhmä "Suomen Ragdoll-kissat", johon kannattaa liittyä. Siellä on ollut keskustelua ruokinnasta ja ihan kaikesta tähän rotuun liittyvästä. Ja paljon ihania kuvia. <3 Ja meidän Juju ainakin on ollut koko ajan oikein terve räggäri - ja kun lopetin kaiken kuivaruoan, ei masunkaan kanssa ole ollut enää mitään ongelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :') joo liityin sinne joku aika sitten! :) ihana kuulla, että Juju on ollut terveenä! Toivottavasti Nuuttikin on saanut vahvat masugeenit muidenkin hyvien geenien ohella. Kiva kun taas kommentoit :)

      Poista
  3. Itse pitää vielä koko tammikuu jaksaa odottaa, mutta sitten saan myös sen oman palleron kotiin. Tosi kiva lukea näistä ensimmäisistä päivistä niin saa jotain tuntumaa, mikä itsellä saattaa sitten olla edessä. Toivon, ettei samaan aikaan juuri osu lukukauden ensimmäiset tentit tai muuta vastaavaa vaan saisi olla kotona mahdollisimman paljon. Toivottavasti teillä jatkuu kotiutuminen hyvin ja pelot karsiutuu pois Nuutilta! :)

    VastaaPoista
  4. Sulla on kans jännät paikat tulossa! Äkkiä se viimeinen kuukausi menee :) tosi kiva kuulla että mun kirjotuksista on iloa sullekin, koitan kirjoitella monipuolisesti tilanteita kuvaillen niin tulee tätä alkuvaiheen totuttelua paremmin ilmi :) Mulla onneks tää luovutus sattu tälleen lomalle, ens viikolla sit takasin kouluun. Kiitos, kyllä tää aika lupaavalta näyttää! Tsemppiä viimeseen odottelujaksoon! :)

    VastaaPoista
  5. Kiva että siellä ollaan jo osattu chillata eikä maukumista ole ollut enään niin paljoa ja olette jopa saaneet nukkua ;-) Ja eikai ne kaikki ragdollit mahavaivaisia ole, mutta aika paljon niitä kuitenkin on. Meilläkään tuskin mitään vatsa ongelmia olisi ilman meidän giardia episodia, sitä ennen Ruffen masu oli priimaa! Onneksi nykyään kummankin pojan masut on olleet kunnossa jo vaikka kuinka monta viikkoa :--)

    Eiköhän pian ala kaikki äänet tuntumaan tutuilta eikä oven avaukset sun muut kovasti pelota. Cocoa kyllä pelottaa edelleen imuri aivan järjettömästi eikä se tykkää pesukoneestakaan ollenkaan. Muuten sekin on ihan rohkea, mutta uudet paikat ja äänet saavat sen vähän varautuneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla että teilläkin pojat on kunnossa :) eipä nuo mahavaivat ole kivoja kellekään :(

      Voi Cocoa, se imuri mm. on kyl aika hirvee kapistus!

      Poista
  6. Ihana leikkisä hupsukka! Kyllä teillä on nyt onnenaikaa!

    VastaaPoista