Nuutin päivärutiinit ovat selkeät. Aamulla kun ihanan aikainen postipoika tuo Aamulehden aamuyöstä, alkaa Nuutilla perinteinen postin vastaanottoseremonia. Se sisältää kasan eri korkeuksilta lauottuja maukaisuja ja makkarin oven kiinni ollessa sen raapimista. Sitten kun ei jakseta nousta avaamaan ovea, Nuutti pistää sirkuksen pystyyn ja säntäilee ympäri asuntoa. Onneksi tämä loppuu suhteellisen nopeasti, ja poitsu painuu takaisin unille. Mikäli kuitenkin makkarin ovi on auki, se tulee sänkyyn riehumaan. Silloin pystyy vielä kääntämään kylkeä, mutta jos pomppimisen ja säntäilyn sijaan alkaa pureminen ja hiustenpesu, on olemassa kaksi vaihtoehtoa:
1. Turhaudu totaalisesti muutaman kieltoyrityksen jälkeen, ja kanna pentu olkkariin. Sulje makkarin ovi perässäsi.
2. Hautaudu peiton alle muristen kieltoja Nuutille, joka koittaa nyt tunkeutua peiton alle, ja yleensä onnistuu. Enää ei ole mitään tehtävissä, olet hävinnyt. Nyt on pakko odottaa, että Nuutti väsyy uudelleen, ja nukahtaa viereen. Todella viereen. Naaman päälle nimittäin.
Näin kävi mm. tänään. Koska on viikonloppu, enkä ollut töissäkään, annoin Nuutin jäädä makkariin. Kielsin muutaman kerran hiusteni järsimisen, kaulakoruni näykkimisen ja naamani nuolemisen. Ei se mitään auttanut, eikä siinä unenpöpperössä jaksa kovasti olla ehdoton. Onneksi Nuutti halusi tänään enemmänkin unikaverin, ja se käpertyikin kaulaani vasten tuhisemaan. Välillä oli pakko vaihtaa asentoa, kun karvat tunkivat hengitysteihin ja nukkuminen hieman vaikeutui. Nuutti havahtui joka kerta ja siirtyi mukanani vähintäänkin yhtä lähelle kuin ensimmäisellä kerralla. Yhdessä kohtaa heräsin siihen, kun Nuutti asettui pitkittäin naamani päälle. Kiva.
Onhan se suloinen, mielettömän ihana, mutta nukkuminen olisi myös ihanaa. Sana "läheisyydenhaluinen" on Nuutin tulon myötä saanut aivan uuden merkityksen. Nuutti tuntuu haluavan elää symbioosissa kanssamme. Hauskaahan se useimmiten on, pakko myöntää. Mutta silloin, kun aamulla on kiire meikata, on useimmiten vain hankalaa kun pikkuinen päättää haluta kaiken huomion mitä maailma voi tarjota. Eli mamma ei saa todellakaan katsoa peiliä enemmän kuin pientä kultaansa, eikä todellakaan syödä aamupalaa, kun pitäisi paijata ja silittää. Ehei. Jos mamma astuu peilin eteen, täytyy ryhtyä tositoimiin:
1. Mau'u kovaa ja korkealta. Katso silmiin sääliä keräävästi.
2. Pidä katsekontakti, vaikkei mamma katsokaan aina oikeaan suuntaan. Kiipeä vessanpytyn päälle. Jatka huutoa.
3. Huido etutassuilla ilmaa ja kurottele mammaa kohti. Mikäli sillä on jo housut jalassa, roiku niissä. Voit myös roikkua paljaissa jaloissakin, mutta se ei aina tuota toivottua tulosta. Voi vaarantaa tehtävän.
4. Lopulta mamma ottaa sut syliin. Voit lopettaa huutamisen. Aloita kehrääminen kovaan ääneen. Tarraa kynsillä kiinni mammasta mikäli se koittaa laskea sut alas.
5. Toista.
Että tällaista meidän karvavauvan kanssa. Toivottavasti se on yhtä sylirakas vanhempanakin! Tänään tehtiin Nuutin kanssa normi touhujen lisäksi salaattia = Nuutti huusi ja roikkui mun housuissani niin urakalla, että oli pakko ottaa sille tuoli työtason viereen. Siinä se hiljeni katselemaan, kuinka tein salaattia. Auttaakin tahtoi; kovasti huitoi porkkanoita tassuillaan. Tuli oikeen hyvää karvasalaattia.
 |
| Älä sitä kännykkää kato. Kun mua. Minä. Minäminäminäminä. |
Hi hih :D
VastaaPoistaNäen sieluni silmillä, kun Nuutti kököttää tuolilla ja katsoo, kun teet salaattia :) Semmoista se on, kaikessa pitää olla mukana ♥
VastaaPoistaJep, ihana pikkuinen seurakissa :)<3
PoistaMeilläkin alkaa olla rutiini hommaa kantaa jakkara keittiöön tarkkailua varten, kun ruuan valmistus alkaa. :D On ne hauskoja. Yöhäiriköintiin auttaa kissakaveri. ;)Ainakin meillä auttoi. :)Tosin pojat nukkuu vieläkin meidän sängyssä, mutta tuo hiusten repiminen, naaman nuoleminen ja pakon omainen lähentely loppui. :D Nuutti vaikuttaa hauskalta tyypiltä. :)
VastaaPoistaHaha, voi ihanat :'D kunhan ei omatoimisesti ala pomppimaan keittiötasoille...
PoistaVoi just tänään kävi mielessä että mitä jos noita oliskin kaksi. :D mutta joudun toistaiseksi hautaamaan ajatuksen, rahatilanne ei salli kahta hurmuria pyörimään jalkoihin. Jollei sitten maatiaista hanki, mutta kun mua kutkuttais nuo rotukissat.. :')
Ja joo, esim toi hiusten nuoleminen vois olla kiva jos purkautuis toisen kisun pesemiseen. :D
Voi huomionkipeää Nuuttulaista! :) Varmasti rasittavia nuo öiset hellyyspuuskat, mutta nauroin kun kuvittelin Nuutin sun naaman päälle rötköttämään. :-D
VastaaPoistaMeillä Nupun hoivaviettiin ei ole auttanut edes se, että se saa pestä Jujua niin paljon kuin hyvittaa. Aina yhtä mielellään se tulee ihmisiä pussailemaan ja könyää pään päälle karvahatuksi. Tuon takia katit onkin eristetty yöksi pois makkarista.
Meillä Nuppu on myös se, joka roikkuu mun hameenhelmassa kiinni, kun yritän meikata. Mutta ovathan ne pikku häiriköt niin ihania! <3
Joo itseäkin nauratti siinä kohtaa kyllä :'D ja ai, ehkä Nuppu ja Nuutti sitten ovat tuommoisia luonteeltaan, hellyyden- ja huomionkipeitä. Aivan ihania! <3
PoistaKuulostaa tutulta! Sumun mielestä meidän naamat ja korvat on varmaan koko ajan tosi likaiset, koska niitä pitää yöllä aina herätä pesemään. Kaulakorun käytöstä luovuin jo, ja korviksistakin siinä vaiheessa kun Sumu nappasi suuhunsa sellaisen korviksen, jossa oli aika löysä lukko -> lukko irtosi ja Sumulla irtonainen korvis suussa. Säikähdin jo aika pahasti, mutta onneksi Sumu tajusi sylkeä korun pois eikä niellyt sitä.
VastaaPoistaJa naaman päällä nukkuva kissa on myös joka-aamuista luksusta. Ei se vielä haittaa kun painoa on reilut kolme kiloa, mutta hengenahdistusta on luvassa kunhan paino tuosta tuplaantuu...
Tuosta muusta kotitalouden toimiin osallistumisesta, meillä toimii se, että leikitään samalla noutamisleikkiä: heitän lelua jota kisu tykkää noutaa ja ehdin vaikka ripustaa pyykkejä siihen asti kun lelu on saalistettu ja tuotu uudelleen heitettäväksi. Kyllähän se itseä hidastaa, mutta vähentää kuitenkin sitä jaloissa kiehnäämistä.
Voi ihana Sumu! Joo tuo kaulakoru on täälläkin ongelmallinen. Poikakaveri jätti ketjunsa suosilla vessan kaappiin, itse koitan vielä sinnitellä. :D ehkä rauhottuu, kun pentuvaihe on ohi... huh onneksi ei sattunut mitään! Aika ehtiviä nämä on, pitää olla välillä silmät selässäkin... :D
PoistaJuu tuo naama nukkuma-alustana ei kuulosta ollenkaan hyvältä kun kuvittelee tilannetta pari, kolme kk tästä eteenpäin!
Nuutti ei kauaa jaksa tuohon hämyyn mennä, on aivan pakko sitten palata mamin tai isin luo ja tankata läheisyyttä. Mutta toki hetken harhauttaa. Parvekkeelle pääsy tosin usein auttaa. Sumu-veikalle paljon haleja ja rapsutuksia!
Nuo aamuyön tapahtumat voisi olla suoraan täältä paitsi, että täällä on kaksi naamalla nukkujaa. :) Nykyään en voi keittiössä tehdä yhtään mitään, ellen ensin sulje kissoja makkariin kun muuten on kaksi kissan naamaa ja takamusta ruuassa ja tiskeissä sotkemassa. Pentuna Pena osallistui keittiöpuuhiin enemmän sivusta tarkkailijana tai olkapäiltä ihmettelijänä, mutta nyt Punkun tultua taloon on homma menny ihan mahdottomaksi. :)
VastaaPoistaPitäähän asiat viedä seuraavalle tasolle! ;)
PoistaVoi ei miten ihana Nuutti onkaan kunnon huomionkipeä höperö <3 Oon ihan kade että sulla on tommonen pusuttelija poika miksei meillä oo nyyh :((
VastaaPoistaNo mua vähän pelottaa, että se ei jää tuommoseks, kun on nyt lopettanut jo sen vastaan tulemisen kun tullaan kotiin. Kyl se haleja hakee kun tullaan olkkariin saakka mutta itse ei jaksa ovelle vaivautua. :(
PoistaOi Nuutti kun oot ihana ♥
VastaaPoistaNuutti kiittää kehuista!
Poista