Äiti, HUOMIOOOOOOO!!

Mau. Mmmaaau. Mmmou. Miiiuuu. Maaauuuu. MMAAAAAAUUU. MMAAOOOUUU. MMOOOUUU!!

Nuutin päivärutiinit ovat selkeät. Aamulla kun ihanan aikainen postipoika tuo Aamulehden aamuyöstä, alkaa Nuutilla perinteinen postin vastaanottoseremonia. Se sisältää kasan eri korkeuksilta lauottuja maukaisuja ja makkarin oven kiinni ollessa sen raapimista. Sitten kun ei jakseta nousta avaamaan ovea, Nuutti pistää sirkuksen pystyyn ja säntäilee ympäri asuntoa. Onneksi tämä loppuu suhteellisen nopeasti, ja poitsu painuu takaisin unille. Mikäli kuitenkin makkarin ovi on auki, se tulee sänkyyn riehumaan. Silloin pystyy vielä kääntämään kylkeä, mutta jos pomppimisen ja säntäilyn sijaan alkaa pureminen ja hiustenpesu, on olemassa kaksi vaihtoehtoa:
1. Turhaudu totaalisesti muutaman kieltoyrityksen jälkeen, ja kanna pentu olkkariin. Sulje makkarin ovi perässäsi.
2. Hautaudu peiton alle muristen kieltoja Nuutille, joka koittaa nyt tunkeutua peiton alle, ja yleensä onnistuu. Enää ei ole mitään tehtävissä, olet hävinnyt. Nyt on pakko odottaa, että Nuutti väsyy uudelleen, ja nukahtaa viereen. Todella viereen. Naaman päälle nimittäin.

Näin kävi mm. tänään. Koska on viikonloppu, enkä ollut töissäkään, annoin Nuutin jäädä makkariin. Kielsin muutaman kerran hiusteni järsimisen, kaulakoruni näykkimisen ja naamani nuolemisen. Ei se mitään auttanut, eikä siinä unenpöpperössä jaksa kovasti olla ehdoton. Onneksi Nuutti halusi tänään enemmänkin unikaverin, ja se käpertyikin kaulaani vasten tuhisemaan. Välillä oli pakko vaihtaa asentoa, kun karvat tunkivat hengitysteihin ja nukkuminen hieman  vaikeutui. Nuutti havahtui joka kerta ja siirtyi mukanani vähintäänkin yhtä lähelle kuin ensimmäisellä kerralla. Yhdessä kohtaa heräsin siihen, kun Nuutti asettui pitkittäin naamani päälle. Kiva.

Onhan se suloinen, mielettömän ihana, mutta nukkuminen olisi myös ihanaa. Sana "läheisyydenhaluinen" on Nuutin tulon myötä saanut aivan uuden merkityksen. Nuutti tuntuu haluavan elää symbioosissa kanssamme. Hauskaahan se useimmiten on, pakko myöntää. Mutta silloin, kun aamulla on kiire meikata, on useimmiten vain hankalaa kun pikkuinen päättää haluta kaiken huomion mitä maailma voi tarjota. Eli mamma ei saa todellakaan katsoa peiliä enemmän kuin pientä kultaansa, eikä todellakaan syödä aamupalaa, kun pitäisi paijata ja silittää. Ehei. Jos mamma astuu peilin eteen, täytyy ryhtyä tositoimiin:

1. Mau'u kovaa ja korkealta. Katso silmiin sääliä keräävästi.
2. Pidä katsekontakti, vaikkei mamma katsokaan aina oikeaan suuntaan. Kiipeä vessanpytyn päälle. Jatka huutoa.
3. Huido etutassuilla ilmaa ja kurottele mammaa kohti. Mikäli sillä on jo housut jalassa, roiku niissä. Voit myös roikkua paljaissa jaloissakin, mutta se ei aina tuota toivottua tulosta. Voi vaarantaa tehtävän.
4. Lopulta mamma ottaa sut syliin. Voit lopettaa huutamisen. Aloita kehrääminen kovaan ääneen. Tarraa kynsillä kiinni mammasta mikäli se koittaa laskea sut alas.
5. Toista.

Että tällaista meidän karvavauvan kanssa. Toivottavasti se on yhtä sylirakas vanhempanakin! Tänään tehtiin Nuutin kanssa normi touhujen lisäksi salaattia = Nuutti huusi ja roikkui mun housuissani niin urakalla, että oli pakko ottaa sille tuoli työtason viereen. Siinä se hiljeni katselemaan, kuinka tein salaattia. Auttaakin tahtoi; kovasti huitoi porkkanoita tassuillaan. Tuli oikeen hyvää karvasalaattia.

Älä sitä kännykkää kato. Kun mua. Minä. Minäminäminäminä.

Opettelemista kissanomistajan tavoille

Tässä muutama asia, josta olen iloinen. Nuutti oli jumissa 2,5kg kohdalla muutaman viikon, ja mietin meinaako se sieltä kasvattaa itseään ollenkaan enää. Tässä pari päivää sitten punnittiin poika uudelleen, ja vaaka näytti tasan 3kg, eli päätti se kuitenkin kiloja lisätä. Ikää poitsulla on kohta 5kk.

Sitten toinen juttu, liittyen vatsan toimintaan ja hotkimiseen. Hotkimis-puklailun vuoksi jätettiin raksujen antaminen tosi vähälle, ja sillon kun Nuutti niitä sai, annoin vain pikkasen kerrallaan. Puklailu sen osalta jäi pois, mutta sitten eräänä aamuna, kun taisi olla normaalia kovempi nälkä (osittain oma syyni), Nuutti hotki oikeen vauhdilla Animonda Rafinen pussiruokaa. Siinä lihanpalaset ovat noin raksujen kokoisina paloina, joten imurointi sujui vaivatta. Ja pihallehan se tuli. Saman näköisenä taas kuin ennen syömistä. Noh, uusi aamupala sitten vaan tarjolle hetken odottelun jälkeen. Se sujuikin paremmin, kun annoin Natures menun kanaruokaa, joka on pussissa isona könttinä. Se puoliksi ja puolikas neljään osaan, niin tuon ahmatin on pakko pureskella ennen nielemistä. Ja tämä tepsi. Eli turvallisia ruokia tällä hetkellä tuon Natures menun lisäksi on ihan tavallinen, kaupasta ostettu kananpojan jauheliha (kun paistaessa menee sopiviksi könteiksi), ja Animonda Vom Feinsten Kitten - ruoista kana ja nauta. Nekin saa koostumuksensa vuoksi pilkottua sellaisiksi paloiksi, että pureskelematta ei voi niellä.

Puklailu jäi siis vähemmälle, ja noita keinoja kun noudattaa (ja antaa ruoat ajallaan ettei nälkä kasva liian suureksi), uskaltaa ruoan jättää tarjolle vaikka aamulla pitäisikin juosta kiireellä bussiin. Takaisin tullessa lattialta ei löydy yllätyksiä. Tällä tavalla myöskin hiekkalaatikko on vailla niitä ikävämpiä ylläreitä, sillä vatsa on alkanut toimia normaalisti. Halleluja! Isona syynä tähän taitaa olla tuo raksujen pois jäänti, sillä muutos alkoi, kun hotkimisen vuoksi jätettiin ne raksut lähes kokonaan pois. Tilalle annetaan sitä kananpojan jauhelihaa muutama pala välipalana, ja pentu pysyy kylläisenä. Saatan myöhemmin kokeilla jotain muuta raksumerkkiä, mutta katsotaan nyt ensin näin. Joku välipalaherkku Nuutille voisi olla kiva hankkia. Toisaalta tuo kaupan kana on kyllä niin ihanan halpaa verrattuna kissanruokiin. 23333333333333333333333333333333333333333333wwwwwwwwwwwwwwwww (Tässä Nuutin kommentti asiaan. Heräsi päiväunilta ja maukuen kirmasi syliin halimaan. Näppäimistön kautta kuten aina.)

Näiden ilonaiheiden lisäksi Nuutista on kuoriutunut vielä innokkaampi halija kuin ennen. Aina se on viihtynyt sylissä, mutta nyt jotenkin todella mielellään. Aina kun tulen kotiin, se on vastassa ovella maukuen, ja selvästi vaatii syliin. Jos kumarrun vain lattialle, se kiipeää syliin ja kehräys alkaa. Syliin nostettaessa se kehrää myös, mutta alkaa sen lisäksi nuolla poskeani tai kaulaani, ja pieniä hellyydenosoitus puremisia (asettaa hampaat esim. kämmenelleni, muttei käytä voimaa, ja päästää hetken päästä irti) esiintyy silloin tällöin. Tänäänkin kotiin tullessani Nuutti lopetti kovaäänisen maukumisen/juttelun vasta, kun nostin sen syliin (lempiasento sillä yleensä on sama kuin vauvaa kannatellessa). Maukuminen vaihtuu aina tässä tilanteessa kehräämiseen. Siinä sitten syliteltiin monen monta minuuttia, kunnes minun oli aivan pakko riisua kengät jalasta ja hakea välipalaa. :D On se vaan niin ihana, aivan sylivauva.

Ps, Nuutti nouti "kepin" (=kuolleen sisäpalmun varren) parvekkeen kukkaruukusta. Sillä se leikkii aina saunassa, pois en raaski sitä ottaa kun näyttää niin olevan tärkeä.

isin kainalossa on kiva olla <3