Hyvää ystävänpäivää!

Sain Miukumaalta ystäväkirjahaasteen, kiitos! Kysymyksiin osallistumme yhdessä Nuutin kanssa. Here we go!


1. Millainen olisi unelmiesi huvipuisto?
Nuutti: Paljon peittoja, joiden alla saisin rymytä ja hyökkäillä. Ja sitten saisin herkuiksi paljon pakastekuivattuja kanaherkkuja.

2. Ketä kirjojen sankaria tai sankaritarta muistutat?
Nuutti: Tämä onkin hankala. Kun mami aina sanoo, että näytän ihan supermanilta kun nukun..kai se sitten, kelpaako?

3. Mikä saa sinut hihkaisemaan tai naukaisemaan ilosta?
Mami: Aurinko, lämpö, kesä. Tulisi jo...

4. Millainen musiikki kuvastaa persoonallisuuttasi?
Mami: Itsestäni en voi sanoa vain yhtä tyyliä, mutta Nuuttia kuvastaa ainakin useina aamuina ja iltoina tämä: Caravan Palace - Bambous (linkki aukeaa klikkaamalla!)

5. Mistä luonteenpiirteestäsi ansaitsisit erikoismaininnan?
Nuutti: Mami tykkää hurjasti kun olen niin lempeä ja rento.

6. Mikä on hassuinta tai pöhköintä, mitä olet tehnyt?
Nuutti: Oon tehny paljon kaikkee miks mulle on naurettu. Mutta viimeisin tempaus oli ottaa vauhtia ja hypätä seinää päin. Mami nauro kippurassa ja puhui jostain Tylypahkaan menosta. En ymmärtänyt vitsiä.

7. Jos saisit matkustaa mihin tahansa sormia tai tassuja napsauttamalla, mitä kohdetta haluaisit päästä tutkimaan?
Mami: Peruun katsomaan kiinnostavia raunioita, Italiaan uudestaan ja tällä kertaa matkustaa se päästä päähän, Venetsiaan, Australiaan.........

8. Mikä on mielestäsi maailman kaunein ääni?
Mami: musikaalisena ihmisenä saan kylmänväreet kauniista musiikista. Lemppareita sello, viulu, kitara ja piano.

9. Milloin sinulla kävi poikkeuksellisen hyvä tai huono tuuri?
Nuutti: Kun hyppäsin vessanpytyn kannelle, kun piti päästä kattomaan kun mami meikkas enkä saanu huomioo. Mutta se kansi ei ollutkaan siinä vaan tilalla oli vesiallas ja meinasin pudota pää edellä sinne, mutta mami sai mut kiinni. Kastui vaan tassut, villahousut ja häntä.

10. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ”aarre”?
Mami: Perhe. <3
Nuutti: ne pakastekuivatut kanaherkut. Ah. <3 Ainiin ja sain uuden lelun, se on ihan paras:

En haasta ketään, kun näyttää aika lailla kaikilla seuraamillani tämä kysely jo olleen. Mutta kysyn teiltä kaikilta, miten vietitte ystävänpäivää? 

Opettelemista kissanomistajan tavoille

Tässä muutama asia, josta olen iloinen. Nuutti oli jumissa 2,5kg kohdalla muutaman viikon, ja mietin meinaako se sieltä kasvattaa itseään ollenkaan enää. Tässä pari päivää sitten punnittiin poika uudelleen, ja vaaka näytti tasan 3kg, eli päätti se kuitenkin kiloja lisätä. Ikää poitsulla on kohta 5kk.

Sitten toinen juttu, liittyen vatsan toimintaan ja hotkimiseen. Hotkimis-puklailun vuoksi jätettiin raksujen antaminen tosi vähälle, ja sillon kun Nuutti niitä sai, annoin vain pikkasen kerrallaan. Puklailu sen osalta jäi pois, mutta sitten eräänä aamuna, kun taisi olla normaalia kovempi nälkä (osittain oma syyni), Nuutti hotki oikeen vauhdilla Animonda Rafinen pussiruokaa. Siinä lihanpalaset ovat noin raksujen kokoisina paloina, joten imurointi sujui vaivatta. Ja pihallehan se tuli. Saman näköisenä taas kuin ennen syömistä. Noh, uusi aamupala sitten vaan tarjolle hetken odottelun jälkeen. Se sujuikin paremmin, kun annoin Natures menun kanaruokaa, joka on pussissa isona könttinä. Se puoliksi ja puolikas neljään osaan, niin tuon ahmatin on pakko pureskella ennen nielemistä. Ja tämä tepsi. Eli turvallisia ruokia tällä hetkellä tuon Natures menun lisäksi on ihan tavallinen, kaupasta ostettu kananpojan jauheliha (kun paistaessa menee sopiviksi könteiksi), ja Animonda Vom Feinsten Kitten - ruoista kana ja nauta. Nekin saa koostumuksensa vuoksi pilkottua sellaisiksi paloiksi, että pureskelematta ei voi niellä.

Puklailu jäi siis vähemmälle, ja noita keinoja kun noudattaa (ja antaa ruoat ajallaan ettei nälkä kasva liian suureksi), uskaltaa ruoan jättää tarjolle vaikka aamulla pitäisikin juosta kiireellä bussiin. Takaisin tullessa lattialta ei löydy yllätyksiä. Tällä tavalla myöskin hiekkalaatikko on vailla niitä ikävämpiä ylläreitä, sillä vatsa on alkanut toimia normaalisti. Halleluja! Isona syynä tähän taitaa olla tuo raksujen pois jäänti, sillä muutos alkoi, kun hotkimisen vuoksi jätettiin ne raksut lähes kokonaan pois. Tilalle annetaan sitä kananpojan jauhelihaa muutama pala välipalana, ja pentu pysyy kylläisenä. Saatan myöhemmin kokeilla jotain muuta raksumerkkiä, mutta katsotaan nyt ensin näin. Joku välipalaherkku Nuutille voisi olla kiva hankkia. Toisaalta tuo kaupan kana on kyllä niin ihanan halpaa verrattuna kissanruokiin. 23333333333333333333333333333333333333333333wwwwwwwwwwwwwwwww (Tässä Nuutin kommentti asiaan. Heräsi päiväunilta ja maukuen kirmasi syliin halimaan. Näppäimistön kautta kuten aina.)

Näiden ilonaiheiden lisäksi Nuutista on kuoriutunut vielä innokkaampi halija kuin ennen. Aina se on viihtynyt sylissä, mutta nyt jotenkin todella mielellään. Aina kun tulen kotiin, se on vastassa ovella maukuen, ja selvästi vaatii syliin. Jos kumarrun vain lattialle, se kiipeää syliin ja kehräys alkaa. Syliin nostettaessa se kehrää myös, mutta alkaa sen lisäksi nuolla poskeani tai kaulaani, ja pieniä hellyydenosoitus puremisia (asettaa hampaat esim. kämmenelleni, muttei käytä voimaa, ja päästää hetken päästä irti) esiintyy silloin tällöin. Tänäänkin kotiin tullessani Nuutti lopetti kovaäänisen maukumisen/juttelun vasta, kun nostin sen syliin (lempiasento sillä yleensä on sama kuin vauvaa kannatellessa). Maukuminen vaihtuu aina tässä tilanteessa kehräämiseen. Siinä sitten syliteltiin monen monta minuuttia, kunnes minun oli aivan pakko riisua kengät jalasta ja hakea välipalaa. :D On se vaan niin ihana, aivan sylivauva.

Ps, Nuutti nouti "kepin" (=kuolleen sisäpalmun varren) parvekkeen kukkaruukusta. Sillä se leikkii aina saunassa, pois en raaski sitä ottaa kun näyttää niin olevan tärkeä.

isin kainalossa on kiva olla <3

Kylässä

Tänään käytin vapaapäivän koulusta siihen, että käväisin katsomassa Ruffea ja Cocoa, ja vähän moikkasin niiden emoakin, Nuutin tätiä (Marraskuunmuruset.blogspot.fi). Olin ekaa kertaa heillä kylässä, ja en voi vieläkään lakata ihmettelemästä poikien kokoa! Aivan ihania mötiköitä. Kotiin tullessa Nuutti näytti ihan kirpulta. Onneksi sekin siitä kasvaa, vaikka onhan se näin pentunakin todella suloinen. Olen silti aina ihastellut ragdollien kokoa, mikä oli yksi iso syy minkä takia itselleni semmoisen hankin.

Niin ihana!<3

Sitten, se haaste mistä puhuin viimeksi. Eli tarkoitus on valita jokaisesta FiFé-kategoriasta yksi lemppari rotu ja perustella, miksi juuri se. Haasteen antoi Hupsuja.blogspot.fi .

1. kategoria

Tottakai ragdoll! Perusteluna tämä: Niin kuin tuossa ihastelin aiemmin Cocon ja Ruffen kokoa, niin se on yksi syy. Lisäksi turkin silkkisyys! Ja ihanan siniset silmät. Luonne on mitä hienoin, ja rakastan räsyille ominaista rentoutta - fyysistä ja psyykkistä. 

2. kategoria

Tästä kategoriasta mietin hetken aikaa, valitsenko siperian kissan, maine coonin vai norjalaisen metsäkissan. Maine coon vei kuitenkin täpärästi voiton, ehkä siksi, että siitä tiedän elävän elämän esimerkin. Äitini tuttavalla on tämän rotuisia kissoja, ja olen kuullut niistä paljon: kilttejä, hölmöjä, seurallisia. Piilottelevat sukkia ja seuraavat huoneesta toiseen. Tavallaan siis kuin ragdollitkin. Lisäksi maine coonin ulkonäkö on upea, ja jälleen se ihailemani koko on valtava!

3. kategoria
Bengali! Voi että tätä upeaa rotua! Puolet minusta ihailee pörröisiä kissoja, ja puolet rakastaa lyhytkarvaisia, jänteviä ja pantterimaisia kissoja. Itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta tästä rodusta, mutta haluaisin päästä näkemään ihan oikeassa elämässä.

4. kategoria

Samoista syistä kuin edellisen kategorian lemppari, tässäkin kategoriassa viehättää yksi tietty. Abessinialainen. Olen seuraillut erästä blogia (Kissankujeita), jonka pitäjällä on aivan ihania rodun edustajia. Pentukuvat ovat syötävän suloisia, ja aikuinen versio tästä kissasta on taas vain niin upea, ettei voi kun ihastella! Joskus haluaisin itsellenikin tällaisen hurmurin<3

Toki löytyy paljon muitakin suosikkeja kuin nämä, mutta koska sääntönä oli valita vain yksi per kategoria, tässä suosikit. Monessa rodussa on niin paljon hyvää, että lista olisi loputon. En haasta ketään, kun en ole varma ketkä ovat jo haasteen saaneet. Mutta vapaasti saa kuka vain tarrata haasteeseen ja kirjoitella! :)

2,5 kiloa vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Kaikki, tai ainakin suuri osa meistä on varmaan joskus pienenä komennettu ulos leikkimään, kun on riehuvaihde päällä. Kissan, tai ainakaan Nuutin, kanssa se ei menekään ihan näin. Nuutin kun päästää parvekkeelle ja lähtötilanne on ollut rauhallinen, iskee siihen takaisin sisään tullessa joku viirukohtaus. On ihan pakko ulista ja säntäillä ympäriinsä silmät mustina ja korvat luimussa.

Tänään oli tämmönen päivä taas. Päästin kisun pihalle, se innoissaan loikki ihanan isolla parvekkeella, tuli välillä tarkastamaan ovelle että mamma kuulee jos tästä nyt huudan sille, ja meni takaisin loikkimaan. Sisälle tullessa alkoi hulluus. Kun siitä rauhoituttiin, mentiin syömään (lue: nielemään) raksuja. Ja sitten ne tulikin takaisin samaa reittiä. Huoh. Mikä sulle Nuutti on tullut kun täytyy hotkia? Toissapäivänä masussa ei pysynyt kauaa Natures Menun märkäruoka, vaan se puklattiin ulos samannäköisenä kuin se lautasella ollessaan näytti. Hurmaavaa. Täytyy alkaa pienentää kerta-annoksia ainakin noissa raksuissa. Annostelu/aktivointipallokin kyllä löytyy, mutta Nuutti ei hetkeen ole jaksanut siitä innostua, joten en tiedä uskallanko päivällä poissaollessani jättää raksujen saantia sen varaan.

Muuten Nuuttinautti on normaali kissanpentu. Okei ehkä joskus vähän vajaamman oloinen, mutta mikäs siinä. Ei vaan, kyllä Nuutti on oikeasti aika teräväpäinen otus kun sille tuulelle sattuu. Harmillisesti viisaus ylttää myös kiusanteon tasolle. Se kyllä tietää selvästi mitä ei saisi tehdä, mutta tekee kuitenkin, silmät kiiluen. Kun sille sanoo "Ei!", sähähtää samalla tai osoittaa sormella, tai taputtaa jos ei meinaa ottaa kuuleviin korviinsa, se hetkeksi lopettaa ja katsoo käskijää. Sitten se toteaa, että bite me, ja jatkaa samaa juttua kolme kertaa pahempana. Riiviö.

Onneksi tämä viisaus ylttää myös empatian rajoihin. Ainakin se näyttää siltä. Kyllä se huomaa kun on stressiä tai ahdistusta. Pikkuinen loikkaa sylkkyyn tai kömpii viereen ja katsoo silmiin niin suloisesti kuin vain voi, ja painaa päänsä halin saajaa vasten. Sitten alkaa terapeuttinen hyrinä ja kiehnäys ja yhteisten päikkäreiden jälkeen olo on jo parempi. Lisäksi se juoksee aina vastaan kotiin tullessani, ja haluaa aina viereen - olin sitten suihkussa tai makkarissa. Vessanpyttyynkin on jo pudottu, kun piti päästä katsomaan mitä mami puuhaa peilin edessä. Jotain juttuja se laittoi naamaansa. Voi sitä rääkäisyä kun kävikin selväksi ettei sinne pyttyyn kannattanut hypätä. Onneksi pelastaja oli ihan vieressä.

Niiiiiin pehmeät tassut!

Lisäksi täällä harrastetaan läppärin lähentelyä. Ei se kiinnosta lainkaan kun ei ole päällä, mutta heti kun sen käynnistää niin johan on kissa kimpussa. Ilmeisesti sillä ei ole väliä tekeekö joku koneella jotakin, sillä telkkariin yhdistettynä lattialla ollessaan kone on vähintäänkin yhtä viehättävä. Siksi ollaan koitettu aina laittaa kannen ja näppiksen väliin kaukosäädin tai muu vastaava, ja kansi sitä vasten kiinni. Muuten Nuutti käy painamassa pepullaan tai tassuillaan esciä tai meneillään olevan ohjelman pauselle. Kone kelpaa myös näin kansi melkein kiinni. Kunhan se on päällä. Onko muilla havaittu vastaavaa?

Mitä te meuhkaatte? En ymmärrä, te makoilette siä sohvalla ja mä täällä.

 Nyt kun tää vielä on tämmönen vauhtikaaleppi, pikkupentu, niin kuvaan jatkuvasti. Tänne kertyy sitten tätä videomateriaalia muistoiksi. Tässä on videoo mm. siitä, kun me keksittiin kuinka hauska tää pyykkikori onkaan. Oli hauska ylläri kun Nuutti innostuikin siitä, kun ensin ihmettelin kun ei pahvilaatikot yms kelpaa niin kuin yleensä kissoille. Lapsuuden kodissakin kun maatiaisten eteen laittaa esim lautapelin kannen, sitä ensin hetki tuijotetaan ja sitten sinne kivutaan istumaan ja ollaan tosi tyytyväisiä. Nuutti ei vielä ainakaan ole tajunnut tämmöistä rajattujen tilojen hienoutta.

Ja sitten: Sain Hupsu ja tosi höpsö-blogin pitäjältä haasteen valita jokaisesta FiFé-rotukategoriasta yhden lempparin perustelujen kanssa. Nyt kun tässä on jo näin paljon tekstiä, niin kirjoittelen haasteesta vähän myöhemmin tällä viikolla. :)

Muutto

Huhhuh, on ollut niin kiire koulun, töiden ja sitten tuon karvavauvan kanssa, että eihän tässä ole koko blogia ehtinyt edes miettiä. Lisäksi tässä on alkanut muuttopuuhat, kun päätettiin poikaystävän kanssa siirtyä saman katon alle. Tavaroiden siirto on vielä vaiheessa, kun sitä ehtii tehdä vain tiettynä päivänä viikossa, mutta onneksi on ollut Nuutti avustamassa. Se on reippaana tarkastanut jokaisen laatikon ja tavaran, ja testasi myös että onko hylly tarpeeksi tukevasti seinässä kiinni. Oli se, onneksi.

Mitäs tässä nyt sitten on tapahtunut näiden parin viikon aikana? No. Mamma on sairastellut menojen lisäksi, ja Nuutti on koittanut parhaansa mukaan tsempata vieressä (mm. parkkeerannut peppunsa sohvalla makaavan emon hartian ja kaulan väliin ja hyrissyt niin lujaa että korvaa vasten on tuntunut jopa liian lujalta ääneltä). Sitten aiheutui hieman taas päänvaivaa, kun pentu päätti alkaa nirsoilla. Taas. Mutta nyt kun se oli jo tutumpaa viime kerran jälkeen, olin heti tiukempi asian suhteen. Ruisku oli valmiina jos olisi mennyt pahaksi, mutta onneksi selvittiin raksujen pois otolla aina hetki ennen ruokaa, ja ruuan sekaan aina joka toinen kerta laitettiin pikkaisen herkkuja murustettuna. Lisäksi tarjosin välissä aina sitä ei niin lempparia nautaa herkuilla höystettynä, jonka jälkeen kana maistui taas paremmin. Kokeiltiin myös possun sydäntä raakaruokapuolelta, mutta eihän se kelvannut. Vähän nuolaistiin muttei muuta. Katsotaan josko myöhemmin saisi paremman vastaanoton, kun haju kiinnosti kuitenkin selvästi.  Pari päivää tätä kesti minkä jälkeen palattiin taas normaaliin, vaikka edelleen Nuutti harrastaa sitä, että lautaselle on pakko jättää aina pari suupalaa ruokaa. Painoa pojalla on 2,5kg tällä hetkellä (oli 1,33kg luovutettaessa, ja välissä laihtui jonkun verran syömättömyyden vuoksi).

Nuutti koodaa. Tai no. Avustaa.

Ollaan myös tutkittu uuden asunnon uutta ympäristöä. Hissi ei enää pelota, ja rappukäytävään on mahtava päästä tutkimaan. Parveke on saanut suuren suosion ja saunapäivien jälkeen jos Nuuttia ei löydy mistään, se onkin sitten kiivennyt lauteille nautiskelemaan oikein rennossa räsyasennossa. Uusi kissanvessa Mustista&Mirristä (hain lopulta sieltä, kun aiemmin postauksissa mainitsemani ongelma Zooplussan kanssa vaan jatkui ja pyysin lopulta rahani takaisin monen uudelleenlähetys yrityksen jälkeen) on hyväksytty hetken ihmettelyn jälkeen. Pieniä peppupesuja on jouduttu suorittaan vatsan löysyyden vuoksi, ja lopulta napsastiin saksilla hankalimmat karvat lyhemmiksi, mikä helpotti vessareissuja suuresti. Ei onneksi siis paljon saksittu pois, ei sitä oikeastaan edes huomaa. Mutta kun aina ei olla paikalla pesemässä niin ei todellakaan ole kiva tulla kotiin ja alkaa siivoamaan sohvanpäällysteitä yms. Onneksi maha on jo parempi, vaikka edelleen välillä joku aiheuttaa satunnaisesti jonkun löysyysreaktion.

Nuuttia on totutettu myös valjaisiin, mikä sujuu aika.. noh. Sanotaan nyt vaikka niin, että joskus on hyviä päiviä ja joskus, suurimmaksi osaksi, Nuutti on oikea dramaattisuuden kuningas. Heittäytyy teatraalisesti kyljelleen, kuten ilmeisesti moni kissa tekee, kun ei todellakaan tykkää. Muuten se jää tukalan näköisenä tapittamaan eteensä eikä liiku mihinkään. Mutta, ehkä pikkuhiljaa... kovasti se olisi ulos lähdössä. Ilman niitä valjaita.

Minen tykkää näistä valjaista. 

Eli arki sujuu melko tasaiseen tahtiin tällä hetkellä. Toivottavasti samaa positiivista rataa jatketaan. Koitan ehtiä jakaa Nuutin arkea täällä teille tiheämpään tahtiin jatkossa, vaikka nyt kyllä kiireitä vasta kasaantuukin lähitulevaisuudessa. Ja lueskelen kyllä teidänkin päivityksiänne, aina ei ehdi tai jaksa kännykällä ollessa niin kommentoimaan, mutta seurailen!

Tässä teille tämmönen videokollaasi, kun näitä nyt oli kertynyt niin paljon, etten viitsi laittaa kaikkia erikseen. :D

Valtakunnassa kaikki hyvin

Heti kun aloin täällä voivotella Nuutin sopeutumisongelmista, alkoi tapahtua muutosta. Vaihdoin tosiaan tilapäisesti Animondan ruoan Natures Menun kanaruokaan, joka herätti Nuutin ruokahalun. Ensin sitä kokeiltiin varovaisesti eikä syöty kaikkea, mutta lopulta alkoi maistumaan. Nuutti sai myös herkkupaloja ja leikitystä siinä ohella, mikä näytti myös helpottavan syömiseen kohdistuvaa hankaluutta. Vatsa on edelleen vielä hieman löysällä, mutta muuten tämä katin alku on sopeutunut hienosti. Ei se yksin oikein tykkää olla ja juoksee maukuen aina vastaan, kun joku tulee takaisin kotiin. Lisäksi se nostaa metelin, kun huomaa jonkun tekevän lähtöä ovella. Saan kasvattajalta tänään vielä neuvoja tuon vatsan kanssa toimimiseen, todennäköisesti käyn hakemassa apteekista jonkun hänen käyttämänsä tutun lääkkeen, jolla sitten koitetaan saada pennun maha kuntoon.

Eilen siirryimme omasta asunnostani poikaystäväni luokse, kun Nuutti oli jo muutaman päivän syönyt kuin hevonen ja näytti rennommalta. Pelotti tuo siirtyminen, mutta kaikki sujuikin todella hyvin! Vieläkin hieman epäluuloisena tarkkailen Nuuttia, että eikö se nyt järjestä mitään kohtausta. Mutta kai tutut hajut ja samat ihmiset vaikuttivat asiaan niin paljon, että sillä on turvallisempi olla jo heti alkuun. Kiipeilypuu asetettiin sohvan viereen, ja pieni karvavauva pääsee hyppäämään puusta sohvan käsinojan kautta selkänojalle ja kiipeilemään siinä edestakaisin. Onneksi sohva on vahvaa kangasta eikä siis haittaa että siitä otetaan kaikki ilo irti. Täällä nyt majaillaan sitten pidemmän aikaa, kun on enemmän tilaakin (tämä on käytetty todellakin hyödyksi, ensin ihmeteltiin mutta sitten alettiin ravaamaan hirveätä vauhtia korvat luimussa ympäriinsä kuin koko asunto olisi ollut yhtä isoa esterataa).

Meillä kävi myös vieras eilen, Marraskuun Murusten kirjoittaja (jonka ristin Nuutin tädiksi). Hän osoittautui varsinaiseksi kissakuiskaajaksi, kun Nuutti viihtyi hänen sylissään samantien kuin olisi siihen syntynytkin. Täti tulee meille siis useamminkin käymään! Kokeneempana siinä sitten auttoi mua untuvikkoa mm. kynsienleikkuussa, jonka Nuutti kesti kuin mies ja koitti hieman nuolaistakin niitä saksia. Nam.

Tädin villasukat tuoksu (ja maistu) niin hyvälle!

Nuutti sai tuliaisiksi nameja ja uuden pallon!

Otettiin sitten kuvia molemmat siinä kameraihmisinä, ja tässä muutama minun ottamani teille näytille.

Nuutti puolustaa mammaa joka suosii Canonia, tädillä oli typerä Nikon ;)

...sitten kurmuutettiin vähän Pikatchuakin varmuuden vuoksi

Ja sitten piti levätä hetken aikaa.

Kyllä siinä sitten ehdittiin poseeratakin.

Sormet ristiin tuon mahan toiminnan kanssa, muuten tässä näyttää siltä että Nuutti on asettunut vihdoin taloksi! :')

Mamman pieni maanvaiva

Piti kirjoitella jo aiemmin mutta en ole ehtinyt stressiltäni. Nuutti aloitti muutama päivä sitten temppuilun, eli ei suostunut syömään. Ruoka oli tuttua ja makuja vaihtelin, mutta ilmeisesti syynä on stressi uudesta kodista. Tämä kyllä alkoi aivan yhtäkkiä ilman varoitusta, ensin pentu söi ekat kolme päivää ihan normaalisti ja hyvällä ruokahalulla.

Nyt on sitten pakkoruokittu ruiskulla ja annettu nestettäkin sillä tavalla, oltu aivan stressissä kaikki tämän vuoksi. Kaikenlaista on kokeiltu, mutta lopulta kun olin vapaapäivän kokonaan kotona pennun kanssa ja halin sitä jatkuvasti ja se sai siinä viekussa köllötellä, niin ruokakin alkoi maistua kun otin kipon siihen sängylle viereen. Tähän ei sitten kyllä totuta. Lisäksi ostin nyt sitten Feliwayn tyyppisen Pet Remedy haihduttimen Biofarmilta (klikkaa!) (Musti&Mirri, n.40e). Se on yrttipohjainen/eteerisiä oljyjä sisältävä, ja laitetaan pistorasiaan kiinni. Vaikutuksen näkee vasta 1-3 vrk päästä, mutta sain siitä vinkin kasvattajalta joten otin kokeiluun. Lisäksi tuolla lattialla nyt pyörii tuommonen aktiivisuuspallo josta Nuutti voi kalastella raksuja. Sitä kokeiltiinkin sitten kehräten. Lisäksi otin uutta ruokaa (mm. Natures menun kana), jota Nuutti on kai aiemminkin syönyt sijaiskodissaan, mutta ei nyt meidän luona. Kyllä se ilmeisesti hyvältä maistui, mutta jäi silti pääosin syömättä. Thriven herkkuraksuja on kokeiltu tänään myös ja nehän meni sekunnissa! Taisi todella olla hyvää, kun Nuutti tuli oikeen syliin sitten kerjäämään lisää. Tämän jälkeen se sinkoili ympäri asuntoa korvat viirussa ja mätki kaikkia leluja matkalla.

Pennun maha oli myös löysällä nyt eilen ja toissapäivänä, mutta tänään alkoi helpottaa. Kasvattaja oli sitä mieltä että tässä on kyseessä stressi, joten pakkoruokinnalla kokeiltaisiin ensin ennen kuin mennään lääkärille. Pakkoruokinnan jälkeen Nuutti on aina ollut vihainen ja mököttänyt omassa korissaan vessassa, minkä ymmärrän kyllä hyvin. Ruiskun kautta se on saanut eläinlääkäriasemalta ostettua Hill's a/d purkkiruokaa (toipilaille, ruokahaluttomuuteen, leikkausten jälkeen jne) veteen sekoitettuna ja Nutriplus cat geeliä apteekista. Lisäksi on truutattu sille suuhun sitten ihan vettä ja kissanmaitoa (lisäravinto).

Pikapuoliin tässä kyllä kuskaan sen lääkärille jollei tämä nyt ala tuottamaan kunnolla tulosta. Jos sitten olisi jotain muuta kuin se stressi taustalla. Mutta pentu on täysin terveeksi todettu juuri ennen luovutusta, joten siksi uskomme kaikki tämän johtuvan yksinolon vaikeudesta. Siitä on merkkejä muutenkin, ettei sellainen ole tälle tapaukselle mieleen. Ihan on sylivauva ja seurankipeä. Lisäksi lähes kaikki vieraat otetaan avotassuin vastaan ja leikitys kelpaa jopa paremmin kuin minulta välillä (mamma on ihan tylsä kun se on aina tossa pärstänsä kanssa roikottamassa jotain tikkunarulelua, eihän sellaista jaksa 24/7..). Nuutti rupeaa kehräämään samantien kun sen nostaa syliin, viereen se tulee mielellään ja väkisin vaikka siinä sylissä olisi muuta tiellä sillä hetkellä, ja pennulle ominaisia viirupääkohtauksia tulee normaalisti. Unet maistuu myös. Niin, ja vaikka kiltti kisu onkin, tänään se herätteli mua pureskelemalla ja kun tulin kaupasta se oli saanut suihkun lattiakaivon ritilän jollakin keinolla paikaltaan. Uskoin että näin ei kävisi sillä se on itsellenikin tiukka avata.

Eli tämmönen mamman pieni maanvaiva täällä majailee, hirveän ihana ja rakastavainen mutta kovasti harmia tuottava heti näin alkuun. Stressaavana tyyppinä tämä ei mullekaan ole todellakaan helppoa ja pelottaa miten tämä tästä jatkuu. Mutta, parempi olla miettimättä sitä ja koitetaan kuntouttaa tuota pikkuista uuteen arkeen. Lääkäri on onneksi lähellä jos sinne tarvitsee päästä, ja tarkastuskäynti voi kyllä nyt olla jo ihan hyvä, vaikka mua siitä onkin rauhoiteltu ettei tarvitse pelätä.

Ettei mene liian vakavaksi tämä, niin tässä on videota kun Nuutti koitti opetella aktiivisuuspallon jujua. Videolle ei tallentunut se oivallushetki kun sieltä sitten tulikin niitä raksuja, mutta tuo harjoittelu siinä ehkä se hauskin osa katsella olikin.