Muutto

Huhhuh, on ollut niin kiire koulun, töiden ja sitten tuon karvavauvan kanssa, että eihän tässä ole koko blogia ehtinyt edes miettiä. Lisäksi tässä on alkanut muuttopuuhat, kun päätettiin poikaystävän kanssa siirtyä saman katon alle. Tavaroiden siirto on vielä vaiheessa, kun sitä ehtii tehdä vain tiettynä päivänä viikossa, mutta onneksi on ollut Nuutti avustamassa. Se on reippaana tarkastanut jokaisen laatikon ja tavaran, ja testasi myös että onko hylly tarpeeksi tukevasti seinässä kiinni. Oli se, onneksi.

Mitäs tässä nyt sitten on tapahtunut näiden parin viikon aikana? No. Mamma on sairastellut menojen lisäksi, ja Nuutti on koittanut parhaansa mukaan tsempata vieressä (mm. parkkeerannut peppunsa sohvalla makaavan emon hartian ja kaulan väliin ja hyrissyt niin lujaa että korvaa vasten on tuntunut jopa liian lujalta ääneltä). Sitten aiheutui hieman taas päänvaivaa, kun pentu päätti alkaa nirsoilla. Taas. Mutta nyt kun se oli jo tutumpaa viime kerran jälkeen, olin heti tiukempi asian suhteen. Ruisku oli valmiina jos olisi mennyt pahaksi, mutta onneksi selvittiin raksujen pois otolla aina hetki ennen ruokaa, ja ruuan sekaan aina joka toinen kerta laitettiin pikkaisen herkkuja murustettuna. Lisäksi tarjosin välissä aina sitä ei niin lempparia nautaa herkuilla höystettynä, jonka jälkeen kana maistui taas paremmin. Kokeiltiin myös possun sydäntä raakaruokapuolelta, mutta eihän se kelvannut. Vähän nuolaistiin muttei muuta. Katsotaan josko myöhemmin saisi paremman vastaanoton, kun haju kiinnosti kuitenkin selvästi.  Pari päivää tätä kesti minkä jälkeen palattiin taas normaaliin, vaikka edelleen Nuutti harrastaa sitä, että lautaselle on pakko jättää aina pari suupalaa ruokaa. Painoa pojalla on 2,5kg tällä hetkellä (oli 1,33kg luovutettaessa, ja välissä laihtui jonkun verran syömättömyyden vuoksi).

Nuutti koodaa. Tai no. Avustaa.

Ollaan myös tutkittu uuden asunnon uutta ympäristöä. Hissi ei enää pelota, ja rappukäytävään on mahtava päästä tutkimaan. Parveke on saanut suuren suosion ja saunapäivien jälkeen jos Nuuttia ei löydy mistään, se onkin sitten kiivennyt lauteille nautiskelemaan oikein rennossa räsyasennossa. Uusi kissanvessa Mustista&Mirristä (hain lopulta sieltä, kun aiemmin postauksissa mainitsemani ongelma Zooplussan kanssa vaan jatkui ja pyysin lopulta rahani takaisin monen uudelleenlähetys yrityksen jälkeen) on hyväksytty hetken ihmettelyn jälkeen. Pieniä peppupesuja on jouduttu suorittaan vatsan löysyyden vuoksi, ja lopulta napsastiin saksilla hankalimmat karvat lyhemmiksi, mikä helpotti vessareissuja suuresti. Ei onneksi siis paljon saksittu pois, ei sitä oikeastaan edes huomaa. Mutta kun aina ei olla paikalla pesemässä niin ei todellakaan ole kiva tulla kotiin ja alkaa siivoamaan sohvanpäällysteitä yms. Onneksi maha on jo parempi, vaikka edelleen välillä joku aiheuttaa satunnaisesti jonkun löysyysreaktion.

Nuuttia on totutettu myös valjaisiin, mikä sujuu aika.. noh. Sanotaan nyt vaikka niin, että joskus on hyviä päiviä ja joskus, suurimmaksi osaksi, Nuutti on oikea dramaattisuuden kuningas. Heittäytyy teatraalisesti kyljelleen, kuten ilmeisesti moni kissa tekee, kun ei todellakaan tykkää. Muuten se jää tukalan näköisenä tapittamaan eteensä eikä liiku mihinkään. Mutta, ehkä pikkuhiljaa... kovasti se olisi ulos lähdössä. Ilman niitä valjaita.

Minen tykkää näistä valjaista. 

Eli arki sujuu melko tasaiseen tahtiin tällä hetkellä. Toivottavasti samaa positiivista rataa jatketaan. Koitan ehtiä jakaa Nuutin arkea täällä teille tiheämpään tahtiin jatkossa, vaikka nyt kyllä kiireitä vasta kasaantuukin lähitulevaisuudessa. Ja lueskelen kyllä teidänkin päivityksiänne, aina ei ehdi tai jaksa kännykällä ollessa niin kommentoimaan, mutta seurailen!

Tässä teille tämmönen videokollaasi, kun näitä nyt oli kertynyt niin paljon, etten viitsi laittaa kaikkia erikseen. :D

Valtakunnassa kaikki hyvin

Heti kun aloin täällä voivotella Nuutin sopeutumisongelmista, alkoi tapahtua muutosta. Vaihdoin tosiaan tilapäisesti Animondan ruoan Natures Menun kanaruokaan, joka herätti Nuutin ruokahalun. Ensin sitä kokeiltiin varovaisesti eikä syöty kaikkea, mutta lopulta alkoi maistumaan. Nuutti sai myös herkkupaloja ja leikitystä siinä ohella, mikä näytti myös helpottavan syömiseen kohdistuvaa hankaluutta. Vatsa on edelleen vielä hieman löysällä, mutta muuten tämä katin alku on sopeutunut hienosti. Ei se yksin oikein tykkää olla ja juoksee maukuen aina vastaan, kun joku tulee takaisin kotiin. Lisäksi se nostaa metelin, kun huomaa jonkun tekevän lähtöä ovella. Saan kasvattajalta tänään vielä neuvoja tuon vatsan kanssa toimimiseen, todennäköisesti käyn hakemassa apteekista jonkun hänen käyttämänsä tutun lääkkeen, jolla sitten koitetaan saada pennun maha kuntoon.

Eilen siirryimme omasta asunnostani poikaystäväni luokse, kun Nuutti oli jo muutaman päivän syönyt kuin hevonen ja näytti rennommalta. Pelotti tuo siirtyminen, mutta kaikki sujuikin todella hyvin! Vieläkin hieman epäluuloisena tarkkailen Nuuttia, että eikö se nyt järjestä mitään kohtausta. Mutta kai tutut hajut ja samat ihmiset vaikuttivat asiaan niin paljon, että sillä on turvallisempi olla jo heti alkuun. Kiipeilypuu asetettiin sohvan viereen, ja pieni karvavauva pääsee hyppäämään puusta sohvan käsinojan kautta selkänojalle ja kiipeilemään siinä edestakaisin. Onneksi sohva on vahvaa kangasta eikä siis haittaa että siitä otetaan kaikki ilo irti. Täällä nyt majaillaan sitten pidemmän aikaa, kun on enemmän tilaakin (tämä on käytetty todellakin hyödyksi, ensin ihmeteltiin mutta sitten alettiin ravaamaan hirveätä vauhtia korvat luimussa ympäriinsä kuin koko asunto olisi ollut yhtä isoa esterataa).

Meillä kävi myös vieras eilen, Marraskuun Murusten kirjoittaja (jonka ristin Nuutin tädiksi). Hän osoittautui varsinaiseksi kissakuiskaajaksi, kun Nuutti viihtyi hänen sylissään samantien kuin olisi siihen syntynytkin. Täti tulee meille siis useamminkin käymään! Kokeneempana siinä sitten auttoi mua untuvikkoa mm. kynsienleikkuussa, jonka Nuutti kesti kuin mies ja koitti hieman nuolaistakin niitä saksia. Nam.

Tädin villasukat tuoksu (ja maistu) niin hyvälle!

Nuutti sai tuliaisiksi nameja ja uuden pallon!

Otettiin sitten kuvia molemmat siinä kameraihmisinä, ja tässä muutama minun ottamani teille näytille.

Nuutti puolustaa mammaa joka suosii Canonia, tädillä oli typerä Nikon ;)

...sitten kurmuutettiin vähän Pikatchuakin varmuuden vuoksi

Ja sitten piti levätä hetken aikaa.

Kyllä siinä sitten ehdittiin poseeratakin.

Sormet ristiin tuon mahan toiminnan kanssa, muuten tässä näyttää siltä että Nuutti on asettunut vihdoin taloksi! :')

Mamman pieni maanvaiva

Piti kirjoitella jo aiemmin mutta en ole ehtinyt stressiltäni. Nuutti aloitti muutama päivä sitten temppuilun, eli ei suostunut syömään. Ruoka oli tuttua ja makuja vaihtelin, mutta ilmeisesti syynä on stressi uudesta kodista. Tämä kyllä alkoi aivan yhtäkkiä ilman varoitusta, ensin pentu söi ekat kolme päivää ihan normaalisti ja hyvällä ruokahalulla.

Nyt on sitten pakkoruokittu ruiskulla ja annettu nestettäkin sillä tavalla, oltu aivan stressissä kaikki tämän vuoksi. Kaikenlaista on kokeiltu, mutta lopulta kun olin vapaapäivän kokonaan kotona pennun kanssa ja halin sitä jatkuvasti ja se sai siinä viekussa köllötellä, niin ruokakin alkoi maistua kun otin kipon siihen sängylle viereen. Tähän ei sitten kyllä totuta. Lisäksi ostin nyt sitten Feliwayn tyyppisen Pet Remedy haihduttimen Biofarmilta (klikkaa!) (Musti&Mirri, n.40e). Se on yrttipohjainen/eteerisiä oljyjä sisältävä, ja laitetaan pistorasiaan kiinni. Vaikutuksen näkee vasta 1-3 vrk päästä, mutta sain siitä vinkin kasvattajalta joten otin kokeiluun. Lisäksi tuolla lattialla nyt pyörii tuommonen aktiivisuuspallo josta Nuutti voi kalastella raksuja. Sitä kokeiltiinkin sitten kehräten. Lisäksi otin uutta ruokaa (mm. Natures menun kana), jota Nuutti on kai aiemminkin syönyt sijaiskodissaan, mutta ei nyt meidän luona. Kyllä se ilmeisesti hyvältä maistui, mutta jäi silti pääosin syömättä. Thriven herkkuraksuja on kokeiltu tänään myös ja nehän meni sekunnissa! Taisi todella olla hyvää, kun Nuutti tuli oikeen syliin sitten kerjäämään lisää. Tämän jälkeen se sinkoili ympäri asuntoa korvat viirussa ja mätki kaikkia leluja matkalla.

Pennun maha oli myös löysällä nyt eilen ja toissapäivänä, mutta tänään alkoi helpottaa. Kasvattaja oli sitä mieltä että tässä on kyseessä stressi, joten pakkoruokinnalla kokeiltaisiin ensin ennen kuin mennään lääkärille. Pakkoruokinnan jälkeen Nuutti on aina ollut vihainen ja mököttänyt omassa korissaan vessassa, minkä ymmärrän kyllä hyvin. Ruiskun kautta se on saanut eläinlääkäriasemalta ostettua Hill's a/d purkkiruokaa (toipilaille, ruokahaluttomuuteen, leikkausten jälkeen jne) veteen sekoitettuna ja Nutriplus cat geeliä apteekista. Lisäksi on truutattu sille suuhun sitten ihan vettä ja kissanmaitoa (lisäravinto).

Pikapuoliin tässä kyllä kuskaan sen lääkärille jollei tämä nyt ala tuottamaan kunnolla tulosta. Jos sitten olisi jotain muuta kuin se stressi taustalla. Mutta pentu on täysin terveeksi todettu juuri ennen luovutusta, joten siksi uskomme kaikki tämän johtuvan yksinolon vaikeudesta. Siitä on merkkejä muutenkin, ettei sellainen ole tälle tapaukselle mieleen. Ihan on sylivauva ja seurankipeä. Lisäksi lähes kaikki vieraat otetaan avotassuin vastaan ja leikitys kelpaa jopa paremmin kuin minulta välillä (mamma on ihan tylsä kun se on aina tossa pärstänsä kanssa roikottamassa jotain tikkunarulelua, eihän sellaista jaksa 24/7..). Nuutti rupeaa kehräämään samantien kun sen nostaa syliin, viereen se tulee mielellään ja väkisin vaikka siinä sylissä olisi muuta tiellä sillä hetkellä, ja pennulle ominaisia viirupääkohtauksia tulee normaalisti. Unet maistuu myös. Niin, ja vaikka kiltti kisu onkin, tänään se herätteli mua pureskelemalla ja kun tulin kaupasta se oli saanut suihkun lattiakaivon ritilän jollakin keinolla paikaltaan. Uskoin että näin ei kävisi sillä se on itsellenikin tiukka avata.

Eli tämmönen mamman pieni maanvaiva täällä majailee, hirveän ihana ja rakastavainen mutta kovasti harmia tuottava heti näin alkuun. Stressaavana tyyppinä tämä ei mullekaan ole todellakaan helppoa ja pelottaa miten tämä tästä jatkuu. Mutta, parempi olla miettimättä sitä ja koitetaan kuntouttaa tuota pikkuista uuteen arkeen. Lääkäri on onneksi lähellä jos sinne tarvitsee päästä, ja tarkastuskäynti voi kyllä nyt olla jo ihan hyvä, vaikka mua siitä onkin rauhoiteltu ettei tarvitse pelätä.

Ettei mene liian vakavaksi tämä, niin tässä on videota kun Nuutti koitti opetella aktiivisuuspallon jujua. Videolle ei tallentunut se oivallushetki kun sieltä sitten tulikin niitä raksuja, mutta tuo harjoittelu siinä ehkä se hauskin osa katsella olikin.

Asettumista uuteen kotiin

Varoitan jo alkuun melko pitkästä tekstistä, mutta innostuin nyt kirjoittelemaan. :)

Kaksi ja puoli päivää takana uudessa kodissa. Ensimmäisena iltana Nuutti lähti innolla tutkimaan ympäristöä mutta oli erittäin säikky. Takana oli myös pitkä automatka, kun kaksi veljeä kulki samalla kyydillä omiin uusiin koteihinsa ja Nuutti joutui odottaa vuoroaan viimeisenä. Autossa meni muutamia tunteja. Sinä iltana Nuutin tullessa sain kasvattajalta Mustin ja Mirrin isossa vihreässä repussa paljon kaikkea uuteen kotiin.

Ruokien ja kippojen lisäksi repussa oli mm. alekuponkeja Mustiin ja Mirriin ja Hill's - lahjakortti. Mukana oli myös punainen viltti, joka ei näy kuvassa kun verhosin sillä pyykkikorin vessaan Nuuttia varten (loistopaikka!)

Ensimmäinen yö meni valvoessa kun Nuuttipoika päätti alkaa huutamaan. Koko yön. Päivällä pelättiin erinäisiä asioita, ei oikeen nukuttu. Syötiin hyvällä mielellä, vähän kai hotkittiinkin kun osa tuli pukluna ylös ja raksut olivat kokonaisina seassa. Riehuttiin aika urakalla. Ehkä siitä johtuen toinen yö sujui mallikkaasti; ei huutoa ja riehuvaihe aktivoitui vasta 7 aamulla. Päivällä ahdistuttiin hurjasti kun poikaystäväni lähti töihin 10. Nuutti pinkoi vessaan piiloon ja lymysi siellä nurkissa maukuen todella äänekkäästi ja taukoamatta. Kun menin viereen istumaan se kiipesi heti itse syliin ja alkoi kehrätä. Toisella kertaa tullessani se jopa nukahti.

Päivä meni pitkälti nukkuessa. Äitini tuli käymään, jota Nuutti tervehti hämmästyksekseni todella innolla: juoksi vastaan ja vaati syliin pomppimalla jalkaa vasten. Siitä alkoi riehuminen. Joka jatkui iltamyöhään saakka, välissä oli pienet torkut. Sinkoilua paikasta toiseen ja huutamista välissä, kiipeilypuu käytiin alhaalta ylös ja takaisin alle sekuntiin ja minulla alkoi välillä syke nousta touhua seuratessa. Taas kokeiltiin varovasti ihmiskontaktia muihin kuin meihin, poikaystäväni kaveri tuli iltaa istumaan. Hetki ihmeteltiin mutta sitten olikin jo ihan kuin aina ennenkin.  Edelleen välillä säikyttiin asioita, mutta päivän pahimmat säikyt tulivat tiskikoneen äänestä ja poikaystäväni lähtemisestä (Nuutilla on joku ongelma tuon ulko-oven kanssa). Toisena päivänä näkyi huima edistys käytöksessä ihan yhtäkkiä unien jälkeen; ehkä pitkät unet tekivät tehtävänsä, varsinkin kun edellispäivänä sitten ei nukuttukaan. Raapimapuu on todettu minun mielikseni hyväksi ostokseksi, ja kun tuo sen makuupussi yläilmoissa on uskallettu testata siitä on tullut mieluisa makoilu- ja tähystyspaikka.

Kolmas kokonainen päivä on lähtenyt käyntiin, ja korkkaa samalla vuoden 2016. Miten teidän vuodenvaihteenne sujui? Me saatiin nukkua koko yö hienosti, eikä pikkuinen kömpinyt meidän väliimme kuin vasta aamun tunneilla. Nukkui kiipeilypuun pussissa (niin suloisesti!). Aamulla herättiin haleihin.

Totutamme Nuuttia pikkuhiljaa ääniin joita se pelkää. Aluksi olin niin holhoava ja varovainen, että huomaamattani olin aika hiljaa. Nyt ollaan uutta vuotta juhlittu melko kovaan ääneen (huomioiden tottakai pennun tilan ja olon, mutta sen saadessa toistuvia viirupääkohtauksia päättelimme tilanteen olevan ihan tarpeeksi turvallinen sillekin). Pesukone vaatii vielä työtä. Huutaminen/juttelu alkaa usein jos on liian hiljaista muuten, nyt kun alan tarkkailla tilannetta. Tai jos jompi kumpi menee vessaan eikä se pääse mukaan. Tai lähtee ulos ulko-ovesta. Kasvatuskodissa ei kuulemma jutellut juurikaan, ja ainoa mitä säikkyi oli hiustenkuivaaja. Eli tuskin on kovinkaan säikky kissana yleisesti.

Tänään Nuutti joutuu vielä treenaamaan yksinoloa hetkisen aikaa, katsotaan miten sujuu.

Eilinen viirupääkohtaus. Ihanasti harjatut hiukset lattialla, ei ehtinyt siivota kun koitin ehtiä kuvata koko episodin. En kyllä ehtinyt mutta tässä pätkä siitä.

Tänään nautiskeltiin ja rentouduttiin aamuruuan jälkeen.

Sitten pari kysymystä: Kuinka paljon pennun painon kuuluisi nousta tiettynä aikana? Kysyn kasvattajaltakin, mutta näinä juhlapyhinä yhteydenpito on vähän hidasta vastailun suhteen. Ja onko kaikki räsyt tuomittuja noihin vatsavaivoihin? Onko kellään kokemusta täysin terveenä pysyneestä ragdollista?

Kolme (pentu tuli kotiin)

Kolme kuukautta muuttui pitkän odotuksen jälkeen ensin kolmeksi viikoksi, ja sitten kolmeksi päiväksi, kolmeksi tunniksi. Hassua, kuinka jälkeenpäin ajateltuna aika on mennyt todella nopeasti. Mutta kun tuo kolme kuukautta alkoi, tuntui odottelu mahdottomalta.

Kolmen tunnin malttamaton odottelu, jonka jälkeen yhtäkkiä eteisessä seisookin kahden sijaan kolme ihmistä, joista yksi ojentaa rapisevaa kantokoppaa toiselle, joka jännittyneenä ottaa sen vastaan ja kantaa olohuoneeseen. Muutama sana vaihdetaan ja esitellään sille kolmannelle ihmiselle rapisevan kantokopan uusi koti. Pian kolmas ihminen jatkaakin jo matkaa ja olohuoneeseen jää vain kaksi ihmistä. Kolmisin kantokopan kanssa. Joka edelleen rapisee, mutta kovin varovasti. Rapina vaihtuu pienen pieneen maukunaan, ja avaan pikkuiselle kopan luukun. Viime kerrasta on kulunut kuukausi, mutta "vauvaturkki" on edelleen yhtä hauskan sähköisen näköinen. Ilme hieman säikähtäneen oloinen. Missä nyt ollaan? Onneksi uteliaisuus ottaa vallan ja pikkuinen lähtee valloittamaan uutta kotiaan. 

Pentu tuli kotiin. <3

Paras piilopaikka tähän mennessä!

Tutustumista...

Vielä pelätään kaikenlaista, esim mikron ääntä, vessan vetämistä ja ulko-oven avauksia. Niiltä suojaudutaan pikapikaa sängyn alle. Välillä on pakko ulvoa sen jälkeen, pitkäänkin, kunnes sitten kiivetään sängylle mamin viereen makoilemaan. Meidät on poikakaverin kanssa testattu molemmat aika kivoiksi jo näköjään, onneksi. Ruoka on jo maistunut ensimmäisten parin tunnin aikana, ja ekat nokkaunetkin on otettu. Hyvin tämä tästä lähti liikkeelle. 

Nuutti, tänään 14 viikkoa. Tervetuloa kotiin! <3



ps. en tiedä miksi ihmeessä tekstin tausta on tällänen ruma valkonen laatikko yhtäkkiä,mutta en saa sitä poiskaan joten olkoon. :D

Rauhallista Joulua!

Tulin joulua viettämään perheeni luokse ja lämmin vastaanotto tuli myös kissoilta (kaksi maatiaissisarusta, kokomustaan pukeutuva 2v Mikki, ja tämän vuotta nuorempi sisko, kilppari nimeltään Minni). Tultiin yhdessä siihen tulokseen että toivotetaan hyvät joulut kuvien merkeissä. Eli oikein mukavaa ja kotoisaa joulua kaikille!

Minni on sitä mieltä, ettei lahjapusseja parempaa lahjaa olekaan.

Mikki kiipesi hämmästyksekseni heti syliin, vaikka useimmiten viihtyy turvallisen välimatkan päässä.

Kissakuulumisia ja tarvikkeiden hankintaa

Nuutin luovutuspäivä on melko tarkalleen selvä; viimeinen eläinlääkärikäynti leikkauksineen saatiin varattua aattoviikolle, joten Nuutti on valmis uuteen kotiin kuun viimeisen viikon alussa. Minulta säästyy matkustuskulut, kun kasvattaja päätti lähteä itse pentua kuskaamaan. Nuutti saa matkaseurakseen yhden veljistään, joka myös saa kyydin uuteen kotiinsa.

Odottelun viimeiset kolme viikkoa lähtevät siis käyntiin! Tänä aikana on vielä kaksi kiireistä kouluviikkoa, jonka jälkeen alkaa loma. Silloinkin toisaalta olen töissä muutamana päivänä, mutta eipähän ehdi liikaa jännäämään pientä perheenlisäystä. Olen pohtinut vakuutuksen ottamista; sen haittoja ja hyötyjä. Tällä hetkellä sen ottaminen tuntuu turhalta, sillä mm. rokotuksia ja hammaskiven poistoa ei korvata, ja Nuutin ollessa perusterve (toistaiseksi, toivottavasti jatkossakin...) tuntuu turhalta maksella vakuutuksista joka vuosi. Toisaalta, eihän sitä ikinä tiedä mitä voi sattua. Henkivakuutusta en aio ottaa, pelkän eläinlääkärikuluvakuutuksen. Vakuutus olisi siinä mielessäkin hyvä olla, että en sitten itse stressaisi niin paljon jatkuvasti, kun siihen on taipumusta. Sain jo kommenttia siitä, että olen kuin odottava äiti tämän hössötykseni kanssa. Niin kai, kun ensimmäistä kertaa on aivan oma pikkuinen vastuulla ja hoidettavana. Oli se sitten eläin tai ihminen. Minusta tulee varmaan neuroottisin kissanomistaja koko maailmassa...

Vakuutuksen lisäksi olen jo innokkaana ehtinyt kierrellä mm. Mustissa&Mirrissä. Lähinnä siksi, että sain auton lainaan, joten tavaroiden kantaminen helpottui. Satuinkin astumaan sisään juuri oikeaan aikaan, sillä mm. raapimapuut olivat tarjouksessa, ja sain haluamani alennettuun hintaan. En ollut kyseistä mallia uskaltanut edes harkita aiemmin, sillä alkuperäinen hinta kipusi päälle sataseen. Myyjä oli todella mukava ja avulias, ja pyysi tuomaan Nuutin näytille, kun sille saa valjaat päälle. Loput tavaroista hankin hieman lähempänä luovutuspäivää, mm. kissanvessan suhteen pitää vielä miettiä ja lueskella muiden blogien arviointeja. Lisäksi en löytänyt sopivaa mattoa kissanvessan eteen hiekan muualle kulkeutumisen estämiseksi. Onko näistä hyviä vinkkejä?

Jottei postaus jää pelkäksi tylsäksi tekstiksi, laitan mukaan viimekerralla kuvatun videon Nuutista ja sen veljistä. Nuutti onkin ainoa vaaleanassuinen koko pentueesta. :) Seuraava postaus taitaa valitettavasti mennä sinne kolmen viikon päähän, mutta siitä alkaakin sitten jo tiheämpi kirjoittelutahti.