Murkkuikäisen kapinavaihe

 Nuutilla on tullut tässä kuussa 9kk täyteen. Sen lisäksi on alkanut ilmaantua enemmän puremista kuin aiemmin. Tämä pikku riiviö on ilmeisesti tympääntynyt tylsään yksineloon kahden kaksijalkaisen kanssa ja osoittaa tympääntymistään raivostuttavalla järsimisellä, joka yltyy toisinaan jopa aggressiiviseksi. Pahimmillaan se on aamuisin ja iltaisin makuuhuoneessa. Tästä syystä Nuutilla on porttikielto noihin aikoihin makkariin, kun se ei siellä malta käyttäytyä vaan häntä uhkaavasti heiluen hyökkii täydellä voimalla kiinni. Auts.

Me ei leikitetä Nuuttia käsillä, ja muutenkin on koitettu kitkeä aina alkava pureminen heti alkuunsa. Mutta nyt ei tunnu mikään auttavan. Osa sanoo, että kyseessä on murkkuikäisen testausvaihe, joka laantuu aikanaan. Osa taas on sitä mieltä, että kaverin tuominen kuvioihin voisi auttaa, sillä Nuutti pääsisi purkamaan painihalunsa kaveriin (tosin ei vielä hetkeen luovutuksen jälkeen, pentu kun on vielä niin pieni silloin). Ja sitten yksi teoria on se, että sillä vaan on tylsää. Mihin taas auttaisi tuo kaverin tulo, sillä me kyllä leikitetään Nuuttia kaikin keinoin ja käydään yhdessä ulkona (tänäänkin pitkä pätkä metsästettiin öttiäsiä ruohikolla). Noh, saa nähdä. Toivottavasti tämä kuitenkin rauhoittuu, sillä käytös on todella ikävää ja tuolla raivolla hyökkiminen tekee kipeää. Muutoin Nuutti käyttäytyy kuin pieni enkeli.

Tän laatikon piti mennä varastoon, mutta se on nyt tuossa
koska Nuutti haluaa nukkua sen päällä...

 Sitten toinen asia. Ostettiin uusi harja Nuutille. Vihdoinkin raaskin laittaa rahaa semmoiseen kunnolliseen tiheäpiikkiseen irtokarvan poistamiseen tarkoitettuun harjaan. Sinne meni 20e. Mutta totesimme hymyssä suin poikaystäväni kanssa sitä kokeillessamme, että ollaan käytetty ihan vääriä työkaluja tähän saakka! Nytkin ulkoillessamme harjasimme Nuuttia vuoron perään, ja voi että tuota karvaa vain lähtee... Ulkona harjaaminen osoittautui hyväksi ideaksi kahdesta syystä: 1. Asunto ei ole täynnä karvoja, ja 2. Nuutti pysyi paremmin paikallaan, sillä valjaiden kanssa se on edelleen suhteellisen rauhallinen. Sisällä harjatessa se alkaa jossain kohtaa aina purra harjaa ja kiemurtelee kauemmas kun tylsistyy (todella nopeasti).

Pannukakkukissa vaanii.

Juhannusta vietettiin aika leppoisasti ja pikaisesti käymällä töiden jälkeen mökillä. Nuutti pääsi mukaan. Ajomatkaa oli suuntaansa 30-40min, mikä meitä ensin jännitti. Varauduttiin kääntymään takaisin jos siltä näyttää, kun Nuutti on tähän saakka maukunut pelokkaasti joka reissulla poikaystäväni vanhemmille, jotka asuvat 10min ajomatkan päässä. Yllätykseksemme Nuutti oli todella rentona ja uteliaana autossa koko matkan, välillä maukaisi hämillään muutaman kerran, mutta tulomatkalla meinasi jopa nukahtaa! Ja mökilläolo meni loistavasti. Nuutti nautti selkeästi uudesta paikasta ja hajuista, vaikkakin järvestä se pysyi kaukana. Uudet ihmiset oli selvästi kiinnostavia ja Nuutti heidän mielestään aivan ihana. Niin ja tämä urhea saalistaja sai melkein sammakon kiinni!

Pakollinen mansikkakuva kun niihin törmäsin!

Vauva taloon!

...Siinä se oleellisin tulikin. Vauva. Kyseessä on kyllä nyt ihan kissavauva, eikä ihmisversio. Niin. Me taivuttiin Nuutin tahtoon (seli seli, iski vaan pentukuume), ja meille tulee toinen purinahyrinäpallo. Pentu on maatiainen, kustannussyistä lähinnä, mutta myös koska tutullamme sattuu olemaan pentuja tulossa, ja kyseisestä perheestä on saatu kaksi kissaa vanhemmillenikin. Niiden luonteeseen ja käytökseen ollaan ihan ihastuttu, joten luottavaisin mielin otetaan tuolta meillekin.

Meillä on aina ollut lapsuudenkodissani maatiaisia, kunnes sitten tuli saksanpaimenkoira, jonka jälkeen ei moneen vuoteen ollut yhtään lemmikkiä. Sitten tuli Mikki ja Minni, aivan ihanat hurmurit. Sitten minun oli aika muuttaa pois kotoa, ja koti tuntui tyhjältä ilman kissaa. Nyt Nuutin kanssa kun ollaan elelty, myös poikaystäväni oli sitä mieltä, että kyllä tänne voisi toisen kissan ottaa, Nuutin seuraksi. Mietittiin, onko 49 neliötä liian vähän, mutta Nuutin kasvattajakin rohkaisi että ei se ole mikään este, niin meille on nyt sitten pentu varattuna.

Pennut syntyvät arviolta heinäkuun lopulla, eli luovutukseen on vielä aikaa. Lisäksi tässä on pieni mutka matkassa, nimittäin nuo FIV ja FeLV - testit. Mikäli pentu sitten luovutuksen yhteydessä huomataan sairastuneen jompaan kumpaan, ei sitä meille tuoda. :( Emoa ei ole tässä tilanteessa järkevää lähteä testaamaan, siksi odottelemme pennun luovutusikää ja katsotaan sitten. Pitäkäähän peukkuja ja tassuja että kaikki sujuu hyvin!

Nuutti päätti mennä piiloon uutiset kuultuaan...

...sillä nimittäin on muistissa kuinka Ruffen kanssa tapaaminen sujui.

Mutta kun selitin, että kyseessä on ihan pieni pentu, se rauhottui. On etulyöntiasema. 

Tässä kuva Mikistä, kun se oli luovutusikäinen. Nykyään se on jo hyvissä kollin mitoissa.

Tässä videota Minnistä. Se on edelleen tosi pienikokoinen, vähän kuin emonsakin, mutta niin lempeä ja aivan ihana pikku maatiainen! :) Toivotaan, että Nuutti tottuu uuteen perheenjäseneen. Ollaan kyllä varauduttu murinaan ja vihoitteluun, katsotaan sitten kauanko semmoista kestää.

Siitepölyä ja hellettä

Ohops, sinne taas meni muutama viikko edellisestä postauksesta! Alan näköjään lipsua tahdista. Eipä meillä sen kummempia uusia juttujakaan ole tällä hetkellä, tässä Nuuttia tutustutetaan ensimmäiseen kesäänsä. Nuutti kovasti nauttii lämmöstä kyllä, vaikka toteaa aina hetken päästä että nyt on jo liikaa. Meillä sitten viilennytään tuulettimen ja kosteiden pyyhkeiden avulla. Nuutin onneksi näitä hellepäiviä on muutama aina putkeen, jonka jälkeen saapuu hetkeksi taas viileämpi jakso. 

Siitepöly saa meidän lisäksi myös Nuutin aivastelemaan. Ollaankin tehty yhteistuumin kevätsiivous mm. parvekkeelle, jossa tuota ei toivottua keltaista pölyä oli vaikka kuinka. Nuutti osallistui toimimalla työnjohtajana ja laadun tarkastajana, kun me miespalvelijan kanssa puunattiin koko valtava parveke kesäkuntoon. Nyt siellä on hyvä leikkiä, tähystellä alas ja loikoilla, eikä enää aivastutakaan.

Tässä muutama kuva viimeisimpiä kuulumisia. Hellelaiskuus on iskenyt pahasti, enkä jaksa alkaa lataamaan videoita tähän postaukseen. Koitan olla reippaampi ensi kerralla, niitä on kuitenkin kertynyt jo muutama.

Miespalvelijan vanhemmilla tutkimassa ihanaa pihaa (ja ihmisiä)

Kesäkolli Nuutti

Keikistelijä

Nyt tuli liian kuuma...

Onks pakko nousta jos ei haluu

Miespalvelija tuunasi kauko-ohjattavasta autosta kissalle sopivan! :)

Oli pakko kokeilla...jaksoi se sitä pitää 10s. :D

Kuvakuulumisia

Viimeinen kiireinen viikko on alkanut ja vatsanpohjassa kutkuttelee iloinen odotus alkavasta kesästä. Nuuttikin on päässyt nauttimaan muutamasta superlämpimästä kevätpäivästä - ihan ensimmäisistä elämässään.

Ihan uusia ääniä ja hajuja!

Nuutti antoi kiltisti kastella itsensä kun oli hetken maannut auringossa

Ulkoilu loppui kuitenkin aika lyhyeen, kun kelitkin menivät surkeammiksi. Mutta jääkiekkoa pystyi onneksi katsomaan ihan sisätiloissa.

Kisakatsomo pystyssä, Nuutilla on oma istuin...

Kuinka isolta karvapeite saakaan pennun näyttämään.. :D

Ja sitten on pölhöilty ihan muuten vaan. Nuutin lepopaikat ja -asennot ovat kyllä jotain ihan omaa luokkaansa.. 

Karvainen toukokuu

"Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu..." 

No tulihan se, onneksi. Vaikkei vielä kovin keltaista olekaan. Ja blogihiljaisuus alkaa pikkuhiljaa loppumaan, kun kiireet alkaa helpottaa! Kolmen viikon päästä saa sanoa koululle heipat kesän ajaksi, ja vaikka kesä meneekin töitä tehdessä, on se silti rentouttavaa omalla tavallaan. 

Me ollaan aloitettu toukokuu vapun lisäksi uudella karvojen taltuttamistekniikalla: Kumisualla. Tämän vinkkasi Marraskuun muruset, kun kysyin miten heillä koitetaan ylimääräisiä karvoja saada kiinni ja roskikseen. Tämä kumisuka maksoi Mustissa ja mirrissä noin 4e, joten uskalsin kokeilla meidän Nuutillakin. Ja toimii! Lisäksi Nuutti tykkää siitä myös, mikä on iso plussa. Se nauttii sylissä kun sitä harjaa tällä kapistuksella, ja karvoja jää kiitettävästi sukaan. (Onneksi, nimittäin Nuutin karvoja pöllyää tällä hetkellä joka paikassa...)

Karvojen lisäksi Nuutti on kehitellyt uusia piilopaikkoja. Tässä muutama paikka mistä sen löytää, jos kämpässä hiljenee yllättäen:

Tässä aika yleinen paikka. Usein se vie pallon tuonne mukanaan ja piilottaa kenkään.

Tälle piilolle naurettiin eräs viikonloppu melkein puoli tuntia.

Ja tässä mun pelkoni tuli toteen. Nuutti kekkas vihdoin ton pesukoneen..pitää alkaa tarkistaa ennen käyttöä.

Nauttikaa nyt kaikki näistä keleistä vielä kun niitä riittää, ei sitä tiedä millanen kesä on tulossa tänä vuonna... Me aletaan Nuutin kanssa kertoileen kuulumisia ja tarinoita nyt taas vähän tiheemmin.

En mä pure sun laukkuas...

...ku ihan vähän vaan!

Kasvun paikka

Nyt tuleekin tiheeseen päivitystä. Pidän sitten hetken tauon taas.

Nuutti on syntynyt 22.9.15, eli tässä ollaan puolen vuoden iässä jo. Nuutti on aika rauhallinen kasvaja, rakenteeltaankin niin kovin siro. Painoa on tullut vaihtelevasti: Alkuun tosi nopeasti, sitten tuli pysähdys, jonka jälkeen taas tehtiin pieni kasvupyrähdys, ja nyt taas ollaan aika rauhallista tahtia nostamassa sitä painoa. Tähän viimeisimpään voi toki olla syynä sekin, että on jouduttu nuo raksut Nuutilta ottamaan pois eli sellainen ylimääräinen mussutus on jäänyt vähemmälle. Kokeillaan kuitenkin isompia raksuja tässä lähiaikoina, katsotaan ilmaantuuko hotkimispuklailua niiden kanssa. Nuutti kuitenkin olisi semmoinen raksumonsteri, että olisi kiva sille niitä tarjota.

Joka tapauksessa, ekan puolen vuoden merkkipäivän kun on ohittanut, ansaitsee Nuutti pienen katsauksen tuohon kasvamiseensa.

Nuutin ihan vauvakuvia pääsette katsomaan täältä Dollgarden's pentublogista.

Toinen vierailu Nuutin luona, 29.11.15, ikää 9vkoa

Joulukuu 2015. 

Ensimmäinen päivä uudessa kodissa, 29.12.15, jolloin ikää Nuutilla oli 14 viikkoa ja painoa 1,33kg.

Paljon uusia hajuja...

Aika nopeasti Nuutti uskalsi syliin.

Nuo nenänpään pilkut ovat ajan kanssa hävinneet!

Tammikuu 2016. 

Tässä edelleen on kyljet hieman lommolla, mutta ruokahalu oli kasvanut reippaasti. Turkki on nyt hieman sähköinen, mutta pentukarva alkoi hieman jo tasaantua ihan vauvan turkista. Painoa poitsulla n.2,5kg.

Helmikuu 2016. 

Hampaita alkoi irtoilla! Siitä innostuneina totuteltiin hampaiden harjaukseen ekaa kertaa. Ainakin tahna maistui hyvälle...

Nuutti pääsi 3kg puolelle ensimmäistä kertaa ihan helmikuun alussa. Ei se paino ihan pysyvästi sinne jäänyt, mutta reissasi siinä 2,8-3kg välillä, kunnes asettui kuun loppua kohden.

Maaliskuu 2016. 

Maaliskuussa Nuutti on oppinut noutamaan palloa ja satunnaisesti istumaan. Ensin haettiin vaan sitä tietyn väristä palloa, mutta sitten hoksattiin, että ne muunkin väriset pitäisi noutaa. Nuutti on myös tuntunut kasvavan, henkisesti ja fyysisesti, vaikka painoa onkin vasta 3,3kg maaliskuun lopulla punnittaessa. Ruokahalu on kuitenkin kasvanut hiljattain, joten eiköhän sitä massaa aleta taas vähän keräämään. Ikää tässä kuussa 6kk.

No se on entinen lakana se.. Nuutin aamuherätys.

Hassun hölmöt löhöasennot.<3

Meidän poitsu alkaa jykevöityyn pikkuhiljaa :')

Ja nyt on jo huhtikuu! Innolla odotan mitä kesä tuo tullessaan, ja kuinka paljon Nuutti tulee kasvamaan. Haluaisin niin jo näyttää Nuutille sen ensimmäisen kesän, toivottavasti kelit sallivat reippaasti ulkoilua! Nuutti niin rakastaa lämpöä, että olisi ihana päästä sen kanssa loikoilemaan nurmikolle.

Lisää kuvia/videoita/tarinaa näistä kuukausista löytyy tottakai tuolta aiemmista kirjoituksista. :)

Ärripurri

Nuutin täti ja Ruffe olivat tänään käymässä. Ajatuksena on tarjota Nuutille ainoana kissana karvakaveria, ja Ruffe on niin rento reissaaja että hänen kanssaan lähdettiin kokeilemaan. Noh. Eihän se nyt mennyt ihan niin iloisissa merkeissä kuin oli tarkoitus. Ei meistä kukaan uskonutkaan poitsujen heti alkavan pesemään toisiaan, mutta itse ainakin elin toivossa, että hetken päästä alkaisivat tottua toistensa läheisyyteen. Tai itseasiassa Nuuttihan tässä se epäluuloisempi tapaus oli: Se murisi kuin koira (en ole ikinä kuullut siltä tuommoista ääntä!) ja sähisi eikä tahtonut lähelle Ruffea. Nuutti on kyllä todennäköisesti hiukan arempi kissa, se ei oikein viihdy vieraissa paikoissa ja uusiin sen mielestä pelottaviin asioihin tottuminen menee yleensä ylidramaattisen aristelun kautta.

No, kuitenkin. Pari tuntia koitettiin näitä hurmureita tutustuttaa, mutta sitten annettiin olla tältä erää. Toisen kerran sitten uudella energialla (ja raivolla). Olisi kyllä hieno juttu, jos pojat tulisivat kaikki kolme keskenään toimeen, niin Nuutille olisi hoitopaikka tarpeen tullen hyvässä kodissa. Mutta ainakaan ei tarvitse tällä hetkellä potea huonoa omatuntoa siitä, ettei Nuutilla ole täällä kissakaveria seuranaan.

Tässä jo MELKEIN oltiin sovussa. Muttei kumminkaan. 

Koska ei saatu Ruffea ja Nuuttia vierekkäin istumaan, laitan kokovertailuksi kuvat molemmista samassa kiipeilypuun pussissa. Ruffe nimittäin asettautui reippaasti sinne mukavasti vaikka Nuutti asialle sähisikin. :D

Nuutti 6kk

Ruffe 3v.

Mun herkku! Syö sinä tassua!