Aivan ihana pieni Nuutti

Nyt tulee kyllä niin paljon tekstiä, ettei kukaan varmaan jaksa lukea. :D

Millainen lemmikki on ragdoll? Tätä minä mietin reilu vuosi sitten. Pohdin hurjan kauan maatiaisen ja ragollin välillä. Mietin hyviä ja huonoja puolia, etsin epätoivoisena kunnon infoa ragdolleista, kun helposti löytyy vain perus rotukuvaus. Onneksi löysin tieni tänne blogimaailmaan. Ihan ensialkuun ja eniten auttoi näiden blogien selaaminen. Katselin silmät sydäminä pentukuvia ja -videoita sekä arjen kuulumisia. Ja olin aivan myyty. Sitten alkoi taloudellisen tilanteen selvittäminen, että miten paljon se arki sitten muuttuu rahallisesti jos semmoinen turriainen tänne pölähtää. Peruin jo muutaman kerran mielessäni koko kissan hankinnan, mutta onneksi palasin asian äärelle aina uudelleen. Ja sitten löysin Nuutin kasvattajan, ja aloin pommittamaan häntä ragdollin hoidosta. Hänelle sattui olemaan tulossa pentue parin kk päästä kyselyistäni, ja sovittiin alustavasti että minä tulen niitä katsomaan poikaystäväni kanssa.

Loppukesästä vuoden loppuun oli maailman pisin puoli vuotta. Odotus oli aivan turhauttavaakin useimmiten. Mutta sitten se pikkuinen riiviö tupsahtikin eteiseeni, ja olin ihan sekaisin onnesta. Ja nyt Nuutti on ollut meillä 2kk ja kokenut jo uuteen asuntoon muuton (jos ei ensimmäistä kertaa minun luokseni tuloa lasketa), ja asettunut taloksi. Tuntui heti, että se viihtyi paremmin täällä minun ja poikaystäväni yhteisessä asunnossa, kuin omassani silloin alkuun. On ainakin reippaampi, eikä sopeutumiseen mennyt kuin tunti. Itsekin viihdyn täällä paremmin. Ääniä ollaan sitä opetettu kuuntelemaan parhaamme mukaan ja sopivassa tahdissa. Imuri on edelleen aika kauhee ja yök, ja sitä juostaan turvallisen etäisyyden päähän karkuun heti kun se otetaan esiin. Hellan äänet ei enää pelota. Eikä kiukaan. Tai astianpesukoneen. Eikä mikrokaan ole enää vihollinen. Osaan totuttiin hieman nopeammin kuin muihin. Edes poikien ilta ei häiritse änärihuutoineen yms, vaan Nuutti ottaa seurasta kaiken ilon irti.

Millainen lemmikki Nuutista sitten on kuoriutunut?

On hurjan hauskaa seurata tuon pennun kasvua ja kehitystä, ja sitä kuinka sen persoona on vähä vähältä tullut esiin. Vielä on varmasti asioita, mitä ei olla siitä huomattu. Ehkei se tiedä niitä itsekään. 6kk tulee tässä kuussa ikää täyteen, vielä on paljon opittavaa. Sormet ristissä toivon, että se oppisi tuosta hotkimisesta ja sen seurauksena puklaamisesta pois, kun sen alottikin vasta hiljattain. Toinen höntti juttu on kissalle ehkä ominaisempi, eli kukkaruukkujen sisuksen tuhoaminen. Ei se niinkään syö tuota palmua, vähän nakertaa välillä. Mutta hauskempaa on ilmeisesti kuopia mullat ulos ruukusta ja jemmata kökkäreitä pitkin poikin asuntoa.  Parasta se on aina heti imuroinnin jälkeen. Mullan lisäksi se kuljettaa pieniä lelupallojaan suussaan, ja haalii niitä meidän kenkiin. Ja muuttotavaroita paikalleen laittaessani Nuutti kiikutti muffinivuokaan pallon yhä uudelleen, aina kun heitin sen pois sieltä se toi sen takaisin. Eli kaikki kolot ja kuopat on hyviä säilytyspaikkoja palloille.

Nuutti on tosi kiltti kissa, ihanan letkeä ja täysin sylivauva. Aika paljon myös mammanpoika; minne minä menen, sinne Nuuttikin. Vaikkei aina onnistuisikaan niin helposti. Kyllä se isiäkin seurailee välillä, mutta ilmeisesti alussa kun vietettiin Nuutin kanssa hiukan enemmän aikaa keskenään, on tulos tämä. Olen joutunut Nuuttia jo pakkosyöttämäänkin tämän 2kk aikana, mutta pikkuinen otti sen kohtuullisen urheasti vastaan. Hermot meni kyllä molemmilla. Onneksi syömättömyysvaihe meni ohi ilman sen kummempia ongelmia.

Nuutti haluaa aamulla herättää 5-7 välissä joko istumalla naamalle, järsimällä käsiä yms, tai maukumalla huomiota (ja ruokaa). Sitten nukutaan taas pari tuntia siten, että asetutaan aivan sykerölle ihmisen kaulan viereen tai kainaloon. Jos siitä koittaa siirtyä kauemmas niin Nuutti siirtyy perässä. Vaihtoehtoinen nukkumapaikka on kokonaan peiton alla - aina pitää varoa ettei istu päälle vaikka sohvalla.

Kouluun/töihin lähtiessä Nuutti olisi riehumassa ja sylissä koko ajan. Esim. kun meikkaan, pitää tulla siihen aivan viereen. Mielellään lavuaariin, koska siitä näkee mamman naaman ja mitä se puuhaa. Jos ei pääse niin pitää huutaa kovaa ja surkeana. Enää ei juosta rappukäytävälle kiusallaan, kun ihminen koittaa lähteä asunnosta. Ennen sitä tehtiin joka kerta ja lähteminen olikin aivan mahdotonta. Piti varata 5min ekstraa, ettei myöhästy. Käytävävara. Nykyään Nuutti jää istumaan eteisen matolle ja tuijottaa syyttävästi. Kun tullaan kotiin, Nuutti usein juoksee vastaan, tai sitten venyttelee vasta olkkarin puolella ja tulee siellä puskemaan jalkaa vasten. Sitten alkaa jäätävän luja maukuminen. "Jaa nyt sitä kehdataan näyttää naamaa täälläkin? Niinkö? Missä on mun ruoka? Ja rapsutukset? Mikset ollut kotona??" Tänäänkin se huitoi syliinpääsy viittomiaan kotiintullessani, ja tiesin että nyt halutaan sylkkyyn. Siinä sitten oltiin kehräten, ja aina Nuutti puskee päätään lujaa rintaani vasten. Välillä se haluaa kiivetä olalle, ja keikkuu siellä sitten ja huiskuttaa hännällä mun naamalle.

Sitten välipalaa. Ensin Nuutille, ja sitten ihmiselle. Kun ihminen tekee ruokaa eikä talossa ole toista joka makaisi samalla esim sohvalla, pitää järjestää sirkus. Huomiota. Nyt. Ja tämä loppuu vasta kun Nuutille annetaan tuoli siihen työtason viereen josta se voi katsella touhuja. Tämä poitsu kyllä osallistuu joka puuhaan, lakanoiden vaihtoon, pyykinpesuun, ruuanlaittoon, roskakorin tyhjennykseen, porkkanan kuorimiseen.....

Päivällä voidaan nukkua yhdessä päikkärit, ne on parhaita. Ja sitten leikkiä, vähän koittaa koulutustakin. Telkkariakin voidaan katsella yhdessä ja voi että Nuutti on hyvä läksyjen teossa! Sitten välillä kirmataan parvekkeella, jonka jälkeen juostaan hassua ääntä pitäen ympäri asuntoa matot rullalla. Onneksi se on melko ketterä, ainakin vielä näin pienenä, joten TV ei ole pudonnut jalustaltaan tai kynttilät lennelleet lattialle...

Illalla mennään suihkuun tai saunaan. Tai no, Nuutti ei tule suihkuun. Ehei. Vähän alkaa vesi tässä kohtaa kiinnostaa muttei sinne alle kumminkaan kokonaan haluta mennä. Mutta suihkussa olijaa pitää vahtia suihkuverhon takaa tai vessanpytyn kannella. Saunaan välillä tullaan mukaan. Ja kun siellä on liian kuuma, mennään vilvoittelemaan kylppärin lattialle.

Nuutti on aivan ihana pieni termiitti, riiviö, mammanpoika, sylivauva, seurankipeä villahoususankari. Aina välillähän tulee niitä huonojakin päiviä (esim toissapäivänä Nuutti puklasi taas ruokansa - matolle), mutta onneksi hyviä on enemmän. Ja itse kun olen niin seurankipeä, niin on ihanaa kun ei tarvitse täysin yksin olla ikinä. Toivottavasti Nuutista ei tule täysin passiivinen mötkäle kun se isoksi kasvaa, vaan että osa näistä hauskoista piirteistä säilyisi aikuisuuteenkin. Mielenkiinnolla odotetaan millainen isäntä siitä vielä kasvaa.

Tässä videota Nuutista, kun se alkaa oppia noutamaan palloa :)

Hammaskeiju, muttei sitten muuta asiaa

Eilen aamulla kun heräsin, ja Nuutti oli tapansa mukaan poikaystäväni ja minun välissä kerällä tuhisemassa, huomasin jotain lakanalla..

Nuutti oli pudottanut yhden hampaansa (en tiedä onko ensimmäinen, mutta ainakaan ei olla muita löydetty) siististi ja nätisti siihen meidän viereen peiton alle. Onko se jo muka niin iso? Kun just hetki sitten oltiin sitä aivan pientä sykeröä kattomassa. Hammaskeiju tuskin rupeaa piilottamaan raakaa lihaa äitin tyynyn alle, koska se uskoo että äiti suuttuis oikeen kunnolla. Joten sovittiin sulassa sovussa Nuutin kanssa, että se saa herkkuja ihan muuten vaan. Nyt pitääkin sitten tarkkailla sitä hammasrivistöä, että kaikki uusii nätisti.

Hammasten heiluttelun lisäksi heiluteltiin leluhuiskaa, ja sain kivasti hyödynnettyä ihanaa auringonpaistetta meidän olkkarissa. Kyllä se kesä vielä tulee! Tässä "vähän" kuvia:

Älä viitti ny hei..Just heräsin...

Huijasin! Tänne se!

Ok emmä jaksa.

..Mut vähän halituttaa..

Okei takas unille, öitä!

Äiti, HUOMIOOOOOOO!!

Mau. Mmmaaau. Mmmou. Miiiuuu. Maaauuuu. MMAAAAAAUUU. MMAAOOOUUU. MMOOOUUU!!

Nuutin päivärutiinit ovat selkeät. Aamulla kun ihanan aikainen postipoika tuo Aamulehden aamuyöstä, alkaa Nuutilla perinteinen postin vastaanottoseremonia. Se sisältää kasan eri korkeuksilta lauottuja maukaisuja ja makkarin oven kiinni ollessa sen raapimista. Sitten kun ei jakseta nousta avaamaan ovea, Nuutti pistää sirkuksen pystyyn ja säntäilee ympäri asuntoa. Onneksi tämä loppuu suhteellisen nopeasti, ja poitsu painuu takaisin unille. Mikäli kuitenkin makkarin ovi on auki, se tulee sänkyyn riehumaan. Silloin pystyy vielä kääntämään kylkeä, mutta jos pomppimisen ja säntäilyn sijaan alkaa pureminen ja hiustenpesu, on olemassa kaksi vaihtoehtoa:
1. Turhaudu totaalisesti muutaman kieltoyrityksen jälkeen, ja kanna pentu olkkariin. Sulje makkarin ovi perässäsi.
2. Hautaudu peiton alle muristen kieltoja Nuutille, joka koittaa nyt tunkeutua peiton alle, ja yleensä onnistuu. Enää ei ole mitään tehtävissä, olet hävinnyt. Nyt on pakko odottaa, että Nuutti väsyy uudelleen, ja nukahtaa viereen. Todella viereen. Naaman päälle nimittäin.

Näin kävi mm. tänään. Koska on viikonloppu, enkä ollut töissäkään, annoin Nuutin jäädä makkariin. Kielsin muutaman kerran hiusteni järsimisen, kaulakoruni näykkimisen ja naamani nuolemisen. Ei se mitään auttanut, eikä siinä unenpöpperössä jaksa kovasti olla ehdoton. Onneksi Nuutti halusi tänään enemmänkin unikaverin, ja se käpertyikin kaulaani vasten tuhisemaan. Välillä oli pakko vaihtaa asentoa, kun karvat tunkivat hengitysteihin ja nukkuminen hieman  vaikeutui. Nuutti havahtui joka kerta ja siirtyi mukanani vähintäänkin yhtä lähelle kuin ensimmäisellä kerralla. Yhdessä kohtaa heräsin siihen, kun Nuutti asettui pitkittäin naamani päälle. Kiva.

Onhan se suloinen, mielettömän ihana, mutta nukkuminen olisi myös ihanaa. Sana "läheisyydenhaluinen" on Nuutin tulon myötä saanut aivan uuden merkityksen. Nuutti tuntuu haluavan elää symbioosissa kanssamme. Hauskaahan se useimmiten on, pakko myöntää. Mutta silloin, kun aamulla on kiire meikata, on useimmiten vain hankalaa kun pikkuinen päättää haluta kaiken huomion mitä maailma voi tarjota. Eli mamma ei saa todellakaan katsoa peiliä enemmän kuin pientä kultaansa, eikä todellakaan syödä aamupalaa, kun pitäisi paijata ja silittää. Ehei. Jos mamma astuu peilin eteen, täytyy ryhtyä tositoimiin:

1. Mau'u kovaa ja korkealta. Katso silmiin sääliä keräävästi.
2. Pidä katsekontakti, vaikkei mamma katsokaan aina oikeaan suuntaan. Kiipeä vessanpytyn päälle. Jatka huutoa.
3. Huido etutassuilla ilmaa ja kurottele mammaa kohti. Mikäli sillä on jo housut jalassa, roiku niissä. Voit myös roikkua paljaissa jaloissakin, mutta se ei aina tuota toivottua tulosta. Voi vaarantaa tehtävän.
4. Lopulta mamma ottaa sut syliin. Voit lopettaa huutamisen. Aloita kehrääminen kovaan ääneen. Tarraa kynsillä kiinni mammasta mikäli se koittaa laskea sut alas.
5. Toista.

Että tällaista meidän karvavauvan kanssa. Toivottavasti se on yhtä sylirakas vanhempanakin! Tänään tehtiin Nuutin kanssa normi touhujen lisäksi salaattia = Nuutti huusi ja roikkui mun housuissani niin urakalla, että oli pakko ottaa sille tuoli työtason viereen. Siinä se hiljeni katselemaan, kuinka tein salaattia. Auttaakin tahtoi; kovasti huitoi porkkanoita tassuillaan. Tuli oikeen hyvää karvasalaattia.

Älä sitä kännykkää kato. Kun mua. Minä. Minäminäminäminä.

Hyvää ystävänpäivää!

Sain Miukumaalta ystäväkirjahaasteen, kiitos! Kysymyksiin osallistumme yhdessä Nuutin kanssa. Here we go!


1. Millainen olisi unelmiesi huvipuisto?
Nuutti: Paljon peittoja, joiden alla saisin rymytä ja hyökkäillä. Ja sitten saisin herkuiksi paljon pakastekuivattuja kanaherkkuja.

2. Ketä kirjojen sankaria tai sankaritarta muistutat?
Nuutti: Tämä onkin hankala. Kun mami aina sanoo, että näytän ihan supermanilta kun nukun..kai se sitten, kelpaako?

3. Mikä saa sinut hihkaisemaan tai naukaisemaan ilosta?
Mami: Aurinko, lämpö, kesä. Tulisi jo...

4. Millainen musiikki kuvastaa persoonallisuuttasi?
Mami: Itsestäni en voi sanoa vain yhtä tyyliä, mutta Nuuttia kuvastaa ainakin useina aamuina ja iltoina tämä: Caravan Palace - Bambous (linkki aukeaa klikkaamalla!)

5. Mistä luonteenpiirteestäsi ansaitsisit erikoismaininnan?
Nuutti: Mami tykkää hurjasti kun olen niin lempeä ja rento.

6. Mikä on hassuinta tai pöhköintä, mitä olet tehnyt?
Nuutti: Oon tehny paljon kaikkee miks mulle on naurettu. Mutta viimeisin tempaus oli ottaa vauhtia ja hypätä seinää päin. Mami nauro kippurassa ja puhui jostain Tylypahkaan menosta. En ymmärtänyt vitsiä.

7. Jos saisit matkustaa mihin tahansa sormia tai tassuja napsauttamalla, mitä kohdetta haluaisit päästä tutkimaan?
Mami: Peruun katsomaan kiinnostavia raunioita, Italiaan uudestaan ja tällä kertaa matkustaa se päästä päähän, Venetsiaan, Australiaan.........

8. Mikä on mielestäsi maailman kaunein ääni?
Mami: musikaalisena ihmisenä saan kylmänväreet kauniista musiikista. Lemppareita sello, viulu, kitara ja piano.

9. Milloin sinulla kävi poikkeuksellisen hyvä tai huono tuuri?
Nuutti: Kun hyppäsin vessanpytyn kannelle, kun piti päästä kattomaan kun mami meikkas enkä saanu huomioo. Mutta se kansi ei ollutkaan siinä vaan tilalla oli vesiallas ja meinasin pudota pää edellä sinne, mutta mami sai mut kiinni. Kastui vaan tassut, villahousut ja häntä.

10. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ”aarre”?
Mami: Perhe. <3
Nuutti: ne pakastekuivatut kanaherkut. Ah. <3 Ainiin ja sain uuden lelun, se on ihan paras:

En haasta ketään, kun näyttää aika lailla kaikilla seuraamillani tämä kysely jo olleen. Mutta kysyn teiltä kaikilta, miten vietitte ystävänpäivää? 

Opettelemista kissanomistajan tavoille

Tässä muutama asia, josta olen iloinen. Nuutti oli jumissa 2,5kg kohdalla muutaman viikon, ja mietin meinaako se sieltä kasvattaa itseään ollenkaan enää. Tässä pari päivää sitten punnittiin poika uudelleen, ja vaaka näytti tasan 3kg, eli päätti se kuitenkin kiloja lisätä. Ikää poitsulla on kohta 5kk.

Sitten toinen juttu, liittyen vatsan toimintaan ja hotkimiseen. Hotkimis-puklailun vuoksi jätettiin raksujen antaminen tosi vähälle, ja sillon kun Nuutti niitä sai, annoin vain pikkasen kerrallaan. Puklailu sen osalta jäi pois, mutta sitten eräänä aamuna, kun taisi olla normaalia kovempi nälkä (osittain oma syyni), Nuutti hotki oikeen vauhdilla Animonda Rafinen pussiruokaa. Siinä lihanpalaset ovat noin raksujen kokoisina paloina, joten imurointi sujui vaivatta. Ja pihallehan se tuli. Saman näköisenä taas kuin ennen syömistä. Noh, uusi aamupala sitten vaan tarjolle hetken odottelun jälkeen. Se sujuikin paremmin, kun annoin Natures menun kanaruokaa, joka on pussissa isona könttinä. Se puoliksi ja puolikas neljään osaan, niin tuon ahmatin on pakko pureskella ennen nielemistä. Ja tämä tepsi. Eli turvallisia ruokia tällä hetkellä tuon Natures menun lisäksi on ihan tavallinen, kaupasta ostettu kananpojan jauheliha (kun paistaessa menee sopiviksi könteiksi), ja Animonda Vom Feinsten Kitten - ruoista kana ja nauta. Nekin saa koostumuksensa vuoksi pilkottua sellaisiksi paloiksi, että pureskelematta ei voi niellä.

Puklailu jäi siis vähemmälle, ja noita keinoja kun noudattaa (ja antaa ruoat ajallaan ettei nälkä kasva liian suureksi), uskaltaa ruoan jättää tarjolle vaikka aamulla pitäisikin juosta kiireellä bussiin. Takaisin tullessa lattialta ei löydy yllätyksiä. Tällä tavalla myöskin hiekkalaatikko on vailla niitä ikävämpiä ylläreitä, sillä vatsa on alkanut toimia normaalisti. Halleluja! Isona syynä tähän taitaa olla tuo raksujen pois jäänti, sillä muutos alkoi, kun hotkimisen vuoksi jätettiin ne raksut lähes kokonaan pois. Tilalle annetaan sitä kananpojan jauhelihaa muutama pala välipalana, ja pentu pysyy kylläisenä. Saatan myöhemmin kokeilla jotain muuta raksumerkkiä, mutta katsotaan nyt ensin näin. Joku välipalaherkku Nuutille voisi olla kiva hankkia. Toisaalta tuo kaupan kana on kyllä niin ihanan halpaa verrattuna kissanruokiin. 23333333333333333333333333333333333333333333wwwwwwwwwwwwwwwww (Tässä Nuutin kommentti asiaan. Heräsi päiväunilta ja maukuen kirmasi syliin halimaan. Näppäimistön kautta kuten aina.)

Näiden ilonaiheiden lisäksi Nuutista on kuoriutunut vielä innokkaampi halija kuin ennen. Aina se on viihtynyt sylissä, mutta nyt jotenkin todella mielellään. Aina kun tulen kotiin, se on vastassa ovella maukuen, ja selvästi vaatii syliin. Jos kumarrun vain lattialle, se kiipeää syliin ja kehräys alkaa. Syliin nostettaessa se kehrää myös, mutta alkaa sen lisäksi nuolla poskeani tai kaulaani, ja pieniä hellyydenosoitus puremisia (asettaa hampaat esim. kämmenelleni, muttei käytä voimaa, ja päästää hetken päästä irti) esiintyy silloin tällöin. Tänäänkin kotiin tullessani Nuutti lopetti kovaäänisen maukumisen/juttelun vasta, kun nostin sen syliin (lempiasento sillä yleensä on sama kuin vauvaa kannatellessa). Maukuminen vaihtuu aina tässä tilanteessa kehräämiseen. Siinä sitten syliteltiin monen monta minuuttia, kunnes minun oli aivan pakko riisua kengät jalasta ja hakea välipalaa. :D On se vaan niin ihana, aivan sylivauva.

Ps, Nuutti nouti "kepin" (=kuolleen sisäpalmun varren) parvekkeen kukkaruukusta. Sillä se leikkii aina saunassa, pois en raaski sitä ottaa kun näyttää niin olevan tärkeä.

isin kainalossa on kiva olla <3

Kylässä

Tänään käytin vapaapäivän koulusta siihen, että käväisin katsomassa Ruffea ja Cocoa, ja vähän moikkasin niiden emoakin, Nuutin tätiä (Marraskuunmuruset.blogspot.fi). Olin ekaa kertaa heillä kylässä, ja en voi vieläkään lakata ihmettelemästä poikien kokoa! Aivan ihania mötiköitä. Kotiin tullessa Nuutti näytti ihan kirpulta. Onneksi sekin siitä kasvaa, vaikka onhan se näin pentunakin todella suloinen. Olen silti aina ihastellut ragdollien kokoa, mikä oli yksi iso syy minkä takia itselleni semmoisen hankin.

Niin ihana!<3

Sitten, se haaste mistä puhuin viimeksi. Eli tarkoitus on valita jokaisesta FiFé-kategoriasta yksi lemppari rotu ja perustella, miksi juuri se. Haasteen antoi Hupsuja.blogspot.fi .

1. kategoria

Tottakai ragdoll! Perusteluna tämä: Niin kuin tuossa ihastelin aiemmin Cocon ja Ruffen kokoa, niin se on yksi syy. Lisäksi turkin silkkisyys! Ja ihanan siniset silmät. Luonne on mitä hienoin, ja rakastan räsyille ominaista rentoutta - fyysistä ja psyykkistä. 

2. kategoria

Tästä kategoriasta mietin hetken aikaa, valitsenko siperian kissan, maine coonin vai norjalaisen metsäkissan. Maine coon vei kuitenkin täpärästi voiton, ehkä siksi, että siitä tiedän elävän elämän esimerkin. Äitini tuttavalla on tämän rotuisia kissoja, ja olen kuullut niistä paljon: kilttejä, hölmöjä, seurallisia. Piilottelevat sukkia ja seuraavat huoneesta toiseen. Tavallaan siis kuin ragdollitkin. Lisäksi maine coonin ulkonäkö on upea, ja jälleen se ihailemani koko on valtava!

3. kategoria
Bengali! Voi että tätä upeaa rotua! Puolet minusta ihailee pörröisiä kissoja, ja puolet rakastaa lyhytkarvaisia, jänteviä ja pantterimaisia kissoja. Itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta tästä rodusta, mutta haluaisin päästä näkemään ihan oikeassa elämässä.

4. kategoria

Samoista syistä kuin edellisen kategorian lemppari, tässäkin kategoriassa viehättää yksi tietty. Abessinialainen. Olen seuraillut erästä blogia (Kissankujeita), jonka pitäjällä on aivan ihania rodun edustajia. Pentukuvat ovat syötävän suloisia, ja aikuinen versio tästä kissasta on taas vain niin upea, ettei voi kun ihastella! Joskus haluaisin itsellenikin tällaisen hurmurin<3

Toki löytyy paljon muitakin suosikkeja kuin nämä, mutta koska sääntönä oli valita vain yksi per kategoria, tässä suosikit. Monessa rodussa on niin paljon hyvää, että lista olisi loputon. En haasta ketään, kun en ole varma ketkä ovat jo haasteen saaneet. Mutta vapaasti saa kuka vain tarrata haasteeseen ja kirjoitella! :)

2,5 kiloa vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Kaikki, tai ainakin suuri osa meistä on varmaan joskus pienenä komennettu ulos leikkimään, kun on riehuvaihde päällä. Kissan, tai ainakaan Nuutin, kanssa se ei menekään ihan näin. Nuutin kun päästää parvekkeelle ja lähtötilanne on ollut rauhallinen, iskee siihen takaisin sisään tullessa joku viirukohtaus. On ihan pakko ulista ja säntäillä ympäriinsä silmät mustina ja korvat luimussa.

Tänään oli tämmönen päivä taas. Päästin kisun pihalle, se innoissaan loikki ihanan isolla parvekkeella, tuli välillä tarkastamaan ovelle että mamma kuulee jos tästä nyt huudan sille, ja meni takaisin loikkimaan. Sisälle tullessa alkoi hulluus. Kun siitä rauhoituttiin, mentiin syömään (lue: nielemään) raksuja. Ja sitten ne tulikin takaisin samaa reittiä. Huoh. Mikä sulle Nuutti on tullut kun täytyy hotkia? Toissapäivänä masussa ei pysynyt kauaa Natures Menun märkäruoka, vaan se puklattiin ulos samannäköisenä kuin se lautasella ollessaan näytti. Hurmaavaa. Täytyy alkaa pienentää kerta-annoksia ainakin noissa raksuissa. Annostelu/aktivointipallokin kyllä löytyy, mutta Nuutti ei hetkeen ole jaksanut siitä innostua, joten en tiedä uskallanko päivällä poissaollessani jättää raksujen saantia sen varaan.

Muuten Nuuttinautti on normaali kissanpentu. Okei ehkä joskus vähän vajaamman oloinen, mutta mikäs siinä. Ei vaan, kyllä Nuutti on oikeasti aika teräväpäinen otus kun sille tuulelle sattuu. Harmillisesti viisaus ylttää myös kiusanteon tasolle. Se kyllä tietää selvästi mitä ei saisi tehdä, mutta tekee kuitenkin, silmät kiiluen. Kun sille sanoo "Ei!", sähähtää samalla tai osoittaa sormella, tai taputtaa jos ei meinaa ottaa kuuleviin korviinsa, se hetkeksi lopettaa ja katsoo käskijää. Sitten se toteaa, että bite me, ja jatkaa samaa juttua kolme kertaa pahempana. Riiviö.

Onneksi tämä viisaus ylttää myös empatian rajoihin. Ainakin se näyttää siltä. Kyllä se huomaa kun on stressiä tai ahdistusta. Pikkuinen loikkaa sylkkyyn tai kömpii viereen ja katsoo silmiin niin suloisesti kuin vain voi, ja painaa päänsä halin saajaa vasten. Sitten alkaa terapeuttinen hyrinä ja kiehnäys ja yhteisten päikkäreiden jälkeen olo on jo parempi. Lisäksi se juoksee aina vastaan kotiin tullessani, ja haluaa aina viereen - olin sitten suihkussa tai makkarissa. Vessanpyttyynkin on jo pudottu, kun piti päästä katsomaan mitä mami puuhaa peilin edessä. Jotain juttuja se laittoi naamaansa. Voi sitä rääkäisyä kun kävikin selväksi ettei sinne pyttyyn kannattanut hypätä. Onneksi pelastaja oli ihan vieressä.

Niiiiiin pehmeät tassut!

Lisäksi täällä harrastetaan läppärin lähentelyä. Ei se kiinnosta lainkaan kun ei ole päällä, mutta heti kun sen käynnistää niin johan on kissa kimpussa. Ilmeisesti sillä ei ole väliä tekeekö joku koneella jotakin, sillä telkkariin yhdistettynä lattialla ollessaan kone on vähintäänkin yhtä viehättävä. Siksi ollaan koitettu aina laittaa kannen ja näppiksen väliin kaukosäädin tai muu vastaava, ja kansi sitä vasten kiinni. Muuten Nuutti käy painamassa pepullaan tai tassuillaan esciä tai meneillään olevan ohjelman pauselle. Kone kelpaa myös näin kansi melkein kiinni. Kunhan se on päällä. Onko muilla havaittu vastaavaa?

Mitä te meuhkaatte? En ymmärrä, te makoilette siä sohvalla ja mä täällä.

 Nyt kun tää vielä on tämmönen vauhtikaaleppi, pikkupentu, niin kuvaan jatkuvasti. Tänne kertyy sitten tätä videomateriaalia muistoiksi. Tässä on videoo mm. siitä, kun me keksittiin kuinka hauska tää pyykkikori onkaan. Oli hauska ylläri kun Nuutti innostuikin siitä, kun ensin ihmettelin kun ei pahvilaatikot yms kelpaa niin kuin yleensä kissoille. Lapsuuden kodissakin kun maatiaisten eteen laittaa esim lautapelin kannen, sitä ensin hetki tuijotetaan ja sitten sinne kivutaan istumaan ja ollaan tosi tyytyväisiä. Nuutti ei vielä ainakaan ole tajunnut tämmöistä rajattujen tilojen hienoutta.

Ja sitten: Sain Hupsu ja tosi höpsö-blogin pitäjältä haasteen valita jokaisesta FiFé-rotukategoriasta yhden lempparin perustelujen kanssa. Nyt kun tässä on jo näin paljon tekstiä, niin kirjoittelen haasteesta vähän myöhemmin tällä viikolla. :)