Kuvakuulumisia

Taas on vierähtänyt kuukausi edellisestä postauksesta. En vain millään ehdi ajatella tätä blogimaailmaa tässä töiden ja koulun ohella. Pikaiset kuulumiset; Kaffe syö raakalihan (kana, nauta, possu) lisäksi Applawsin penturaksuja. Painoa on kertynyt 3,1kg, ja ikää 19 viikkoa. Nuutti on 1v 1kk ja painoa vähän päälle 5kg. Poitsut tulee loistavasti toimeen keskenään! Ihanaa. Ja ollaan todella tyytyväisiä että Kaffe päätettiin hankkia. Tuo meillekin iloa kun kaksikolla on niin hauskaa yhdessä. 

Nyt saatte kuulumiset videon muodossa, niinkuin viimeksi lupasin. Valitettavasti mulla ei ole tällä hetkellä Sony Vegasiani täällä, joten jouduin kasaamaan nuo taas jollain Windows Liven videotyökalulla. Joka on aivan surkea. Mutta sainpahan kaikki pätkät samaan videoon...

Laitettiin vähän ledejä asuntoon. Pojat heti ihmettelemässä..

Nuutti jumittui sohvatyynyjen väliin :D

Ja tässä perinteinen kynsienleikkaus asento.

Joko teillä odotellaan joulua? Minä oon ihan malttamattomana täällä jo suunnitellut kaiken maailman valosysteemejä, jotka toteutan vasta vähän lähempänä. Ehkä marraskuun lopulla uskaltaa jo. Laittaisin heti, mutta ehkä vielä on hieman aikaista. Niin ja älkää ottako itseenne, jos mun kommentointi on vähäistä. On niin kamalasti kaikkea, että lukaisen teidän tekstejä, mutten aina jaksa kännykällä alkaa kommentoimaan. En malta odottaa joululomaa, silloin ehtii (toivottavasti) rentoutumaan hieman enemmän!

Kissasirkus

Kello on 23. Kissat nukkuu. Poikaystävä kysyy mennäänkö mekin nukkumaan, kun aamulla on aikainen herätys. 

Taikasanat sanottu. 

Kissat nousee sillä viiksen värähdyksellä ylös ja alkaa älytön ralli ympäri kämppää. Kiva.

Okei kyllä se oikeasti - ainakin vielä tässä vaiheessa - naurattaa, kuinka hölmöjä nuo kaks on yhdessä. Ihanaa, kun yhteiselo alkaa sujumaan. Nuutti painii välillä hieman liian rajusti, mutta muuten kaikki on okei. Eilen oli eka päivä, kun Kaffe uskalsi kömpiä itse Nuutin vatsakarvojen sekaan nukkumaan, ja Nuutti oli asiasta ihan tyytyväinen. Nuutti on myös pessyt Kaffea (varsinkin korvia, sisältä ja ulkoa) oikeen urakalla, ja Kaffen hyrinän kuulisi varmasti naapuriasuntoon saakka. Ainakin melkein. Toisinaan Nuutti kyllä päättää pesutuokion puremalla Kaffea kaulaan, jolloin Kaffen ilme näyttää siltä, kuin se ajattelisi "älä nyt taas aloita".

Tekstin sijaan on hauskempi katsella kuvamateriaalia viikon kuulumisista, joten tässä teille niitä. Kuvat on napsittu kännykällä, joten laatu hieman kärsi sen johdosta. Kännykkä ei suostu tekeen yhteistyötä kuitenkaan sen verran paljon, että saisin videoita ladattua tänne. Joten ehkä seuraavalla kerralla.

Höntti nukahti hullusti

En mä ollu hyökkäämässä sen kimppuun! Ihan muuten vaan vaanin täällä nurkan takana Kaffea.

Nuuh nuuh... ollaaks kavereita jo?

Ollaan!

Kaffe

"Kohta pääset pois, älä tuhoa sitä kantokoppaa, jooko." 

Tätä hoin perjantai-iltana kopassa rääkyvälle pienelle mustalle kissanpennulle, joka selvästi inhoaa autoilua. Kaffe pyrki ihan tosissaan ulos siitä muovikopperosta, johon kaksi kammottavaa ihmistä oli sen tunkenut ja vienyt siskon luota täysin kysymättä. Ensin eläinlääkäriin, jossa testattiin FIV + FeLV pikatestillä. Tulos oli meidän riemuksemme negatiivinen, ja siirryttiin rokotukseen ja perus terveystarkastukseen. Kaffelle annettiin Purevax RCP - rokotteen ensimmäinen pistos, ja toinen (2/3) haetaan ensi kuussa. Kaffe oli täysin terve, yhtä pientä rupea lukuunottamatta. Rupikaan ei eläinlääkäriä huolestuttanut, hän arveli sen tulleen siskon kanssa nahistelusta. Kaffe oli todella reipas potilas, vaikkakin paikallaan oloa täytyy harjoitella. Rokotekin kuitenkin lopulta saatiin oikeaan osoitteeseen, nipin napin. 

Sitten kotiin, missä pahaa aavistamaton Nuutti odotteli. Nuutti vaikutti siltä, ettei todellakaan tilannut tuommoista kirppua riesakseen, ja osoittikin sen mätkimällä, sähisemällä ja murisemalla. Kaffe nukkui tästä syystä makkarissa meidän kanssa. Lauantai-aamulla tilanne oli aika sama, ja Nuutti odottikin päivän ensimmäistä matsia tassu koukussa ovella. Leikitettiin molempia yhdessä ja erikseen niin paljon kuin vain pystyimme, ja tilanne alkoi hieman rauhoittua. Pikkaisen kuitenkin purettiin paineita; Nuutti näytti Kaffelle kuka täällä määrää kolmen mätkäisyn ja sähinän saattelemana, jonka jälkeen Kaffekin sähisi Nuutille ja kiersi sen kaukaa loppupäivän. Yhteenotoilta vältyttiin kuitenkin tästä eteenpäin, ja kissat pystyivät olemaan samassa tilassa - vaikkakin mulkoilivat toisiaan tuon tuosta. Nuutin vastaanotosta huolimatta Kaffe on ollut hurjan reipas, eikä uutta kotiakaan jännittänyt ollenkaan!

Tänään, sunnuntaina, aamulla pojat juoksivat sen oloisesti toistensa perässä, että uskalsimme tulkita sen leikiksi. Samaa rataa ei kuitenkaan jatkunut koko päivä, vaan välillä pojat piti erottaa toisistaan, koska Nuutti oli mätkimässä oikein olan takaa johon Kaffe parhaansa mukaan koitti vastata, lähinnä sähisemällä ja tassuaan nostamalla. On hankala sanoa, kumpi tämän kertaisen aloitti, mutta Kaffe sähähtää nyt Nuutille herkästi vaikkei Nuutti olisikaan tekemässä mitään ikävää. Kai se pelkää, kun tottui saamaan vähän huonompaa kohtelua alkuun. Ollaan kyllä huomattu, kuinka ne nenät kiinni toisissaan nuuhkutteli pariin kertaan, mutta sitten taas mieli muuttuu seuraavalla kohtaamisella. Mutta tämä on varmaan ihan normaalia. Oma kokemukseni kissojen tutustumisesta rajoittuu vanhempieni kahteen maatiaiseen, joilla tilanne oli lähinnä aggressiivinen kunnes sitten 2 viikon jälkeen rauhottui. Eli ei ollut tämmöistä välillä kivaa, välillä ei - tilannetta. 

Toivon kovasti, ettei tämä kaikki rasita Nuuttia liikaa. Se ei ole nyt viikonlopun aikana ollut oma itsensä, mikä harmittaa minua hirveästi, koska en halua sille mitään ikävää. Nuutti on luontaisesti kova stressaamaan, ja tämmöinen pakollinen stressivaihe tuntuu kurjalta. Se ei ole kiivennyt mun syliin kertaakaan, eikä varsinaisesti hae huomiota. Yhdessä kohtaa se oli selkeästi mulle vihainen, huitoi tassulla kauemmas kun koitin antaa huomiota. :D  Mutta toivottavasti tämä tästä pian jo rauhoittuu, ja Nuutti tuntee olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi kaikesta huolimatta. Mulle se on kuitenkin ykkösvauva. <3

Tässä on nyt muutama kuva tältä päivältä. Kaffesta on hurjan hankala ottaa kuvia, kun se on niin täynnä virtaa koko ajan. Luonteeltaan Kaffe on muuten kovin seurallinen, vaikka sylikissaa siitä tuskin saadaan. Viereen se tykkää kuitenkin tulla, ja puskee kovasti nilkkoja. Kaffe syö pelkkää raakalihaa, koitettiin herkkujakin sille antaa mutta ei! Hassu otus. Tietysti terveellinen ruokavalio näin heti alkuun on hyvä, mutta me ollaan vähän laiskoja ja tietämättömiä noista kaikista vitamiinilisistä, mitkä täytyy sitten huolehtia, jollei Kaffe ala tottumaan esim. Animondaan.

Kaffe 12 viikkoa

Raajojen ja vatsan raidoitus voi olla haamukuviota,
joka katoaa myöhemmin. Mutta isän ollessa raidallinen on mahdollista että se jää (jee!).

Kaffella on hurjan pitkät jalat, eläinlääkärikin naureskeli niille.

Hetken aikaa voi olla lähekkäin. Mutta ei sen enempää. Vielä.

Nuutti täyttää 1 vuoden 22.9.! Kuinka se voi olla jo niin iso? Toivottavasti tilanne täällä on silloin jo rauhallisempi, ja kisut asettuneet uuteen arkeen. Uskon kyllä, että Nuutti ja Kaffe tulisivat hyvin toimeen keskenään, kunhan vain tottuvat uuteen tilanteeseen. Ensi viikon torstaina on siis Nuutilla edessä kissanpäivät potenssiin miljoona. 

Norjassa

Oltiin poikaystävän kanssa Norjassa (Ålesund, Runde, Geiranger) 3.-7.8., ja tämä oli ensimmäinen kerta kun jätin Nuutin yksinään (hoitajan kanssa). Onneksi siskoni pääsi asumaan meille siksi aikaa, niin Nuutin ei tarvinnut lähteä kotoa minnekään. Tämä tuntui olevan suuri helpotus, sillä Nuutti oli käyttäytynyt lähes normaalisti koko reissumme ajan - huh, mikä helpotus! Ja siskoni onneksi ainoastaan yksi hotkimispuklu sattui tälle ajalle siivottavaksi, eikä yhtään stressin aiheuttamia muita sotkuja. Harmillisesti kuitenkin tuo puklaus oli sattunut tulemaan kiipeilypuun ylimmällä tasolla, josta Nuutti oli urheana koittanut laskeutua alas, muttei ihan ehtinyt. Tuloksena oksennusta oli ylimmän tason pehmusteella ja siitä alemmalla tasolla puuosassa. 

Meidän kotiin tullessa Nuutti juoksi ovelle vastaan, mutta vilkaistuaan kuka tuli, se vain kipitti tyynenä käytävälle. Olin toivonut hieman lämpimämpää vastaanottoa. Kyllä se sitten alkoi minua seuraamaan (koko loppuillan) ja sai yhtäkkisen energiapuuskan meidän tullessamme. On kyllä kiva tulla kotiin, kun on tuommoinen söpöliini vastassa. Reissussa ehtikin jo tulla sitä ikävä.

Laitan tännekin ihan vain nämä kaksi matkakuvaa. Lisää voi seurailla halutessaa instagramista - jonne niitä lisäilen hiljalleen - nimimerkillä ssonjmaria.

UNESCO-kohde Geirangervuono

Ålesund

Nuutti ei onneksi ole kateellinen, vaikka mm. vierailemassamme akvaariossa olisi ollut sille hurjasti hauskaa katseltavaa. Se on ihan tyytyväinen putsattuun raapimapuuhunsa ja arkirytmin palautumisesta normaaliksi. 

Raitapaitainen vauva

Tänään oltiin katsomassa mahdollista uutta perheenjäsentä, Kaffea, joka on huomenna 1kk ikäinen. Pentujen piti syntyä tämän kuun lopulla, mutta ne syntyivätkin jo juhannuksena. Emon mahasta ei osattu päätellä tarkkaa aikaa, ja oletettiin sen vasta tulleen tiineeksi, koska se oli ollut omilla teillään muutaman päivän. Mutta eipä tämä meitä haittaa, vähemmän aikaa odotella!

Painoa Kaffelle on kertynyt vähän päälle 500g ja sisaruksensa kanssa olivat alkaneet juuri kokeilla, minne niillä neljällä rimppakintulla pääsee kulkemaan. Kynsiä ei vielä osattu pistää piiloon ja painiminenkin oli hieman kömpelöä vielä. Mutta niiiiiin niin suloisia nuo kaksi vintiötä olivat, että teki mieli napata jo taskuun mukaan! 

Pennut tottuvat kasvaessaan emonsa lisäksi toisenkin kissan läheisyyteen, ja talossa on myös koira. Ihmisiinkin ne ovat tottuneet, sillä perheessä on lapsia. Kaffelle on ilmestynyt raitoja, mutta saa nähdä säilyvätkö ne näkyvillä kasvun jatkuessa. Ne nimittäin ovat myös mustia, mikä näyttää aika hauskalta. Kaffen sisaruksellakin näkyy hieman raidoitusta. Emo on kilppari ja isällä on raitoja, joten voihan se olla mahdollistakin, että nuo säilyvät. Lisäksi Kaffella on valkoista kaulurissa.

Kaffe

..ja kaksikon toinen söpöläinen :)

Nyt jäädään odottelemaan seuraavaa vierailukertaa. Luovutus on syyskuun puolivälissä mikäli ne verikokeet osoittautuvat negatiivisiksi. Nuuttikin täyttää siinä lähipäivinä 1v. Mitähän mahtaa tuumata synttärilahjastaan...

Murkkuikäisen kapinavaihe

 Nuutilla on tullut tässä kuussa 9kk täyteen. Sen lisäksi on alkanut ilmaantua enemmän puremista kuin aiemmin. Tämä pikku riiviö on ilmeisesti tympääntynyt tylsään yksineloon kahden kaksijalkaisen kanssa ja osoittaa tympääntymistään raivostuttavalla järsimisellä, joka yltyy toisinaan jopa aggressiiviseksi. Pahimmillaan se on aamuisin ja iltaisin makuuhuoneessa. Tästä syystä Nuutilla on porttikielto noihin aikoihin makkariin, kun se ei siellä malta käyttäytyä vaan häntä uhkaavasti heiluen hyökkii täydellä voimalla kiinni. Auts.

Me ei leikitetä Nuuttia käsillä, ja muutenkin on koitettu kitkeä aina alkava pureminen heti alkuunsa. Mutta nyt ei tunnu mikään auttavan. Osa sanoo, että kyseessä on murkkuikäisen testausvaihe, joka laantuu aikanaan. Osa taas on sitä mieltä, että kaverin tuominen kuvioihin voisi auttaa, sillä Nuutti pääsisi purkamaan painihalunsa kaveriin (tosin ei vielä hetkeen luovutuksen jälkeen, pentu kun on vielä niin pieni silloin). Ja sitten yksi teoria on se, että sillä vaan on tylsää. Mihin taas auttaisi tuo kaverin tulo, sillä me kyllä leikitetään Nuuttia kaikin keinoin ja käydään yhdessä ulkona (tänäänkin pitkä pätkä metsästettiin öttiäsiä ruohikolla). Noh, saa nähdä. Toivottavasti tämä kuitenkin rauhoittuu, sillä käytös on todella ikävää ja tuolla raivolla hyökkiminen tekee kipeää. Muutoin Nuutti käyttäytyy kuin pieni enkeli.

Tän laatikon piti mennä varastoon, mutta se on nyt tuossa
koska Nuutti haluaa nukkua sen päällä...

 Sitten toinen asia. Ostettiin uusi harja Nuutille. Vihdoinkin raaskin laittaa rahaa semmoiseen kunnolliseen tiheäpiikkiseen irtokarvan poistamiseen tarkoitettuun harjaan. Sinne meni 20e. Mutta totesimme hymyssä suin poikaystäväni kanssa sitä kokeillessamme, että ollaan käytetty ihan vääriä työkaluja tähän saakka! Nytkin ulkoillessamme harjasimme Nuuttia vuoron perään, ja voi että tuota karvaa vain lähtee... Ulkona harjaaminen osoittautui hyväksi ideaksi kahdesta syystä: 1. Asunto ei ole täynnä karvoja, ja 2. Nuutti pysyi paremmin paikallaan, sillä valjaiden kanssa se on edelleen suhteellisen rauhallinen. Sisällä harjatessa se alkaa jossain kohtaa aina purra harjaa ja kiemurtelee kauemmas kun tylsistyy (todella nopeasti).

Pannukakkukissa vaanii.

Juhannusta vietettiin aika leppoisasti ja pikaisesti käymällä töiden jälkeen mökillä. Nuutti pääsi mukaan. Ajomatkaa oli suuntaansa 30-40min, mikä meitä ensin jännitti. Varauduttiin kääntymään takaisin jos siltä näyttää, kun Nuutti on tähän saakka maukunut pelokkaasti joka reissulla poikaystäväni vanhemmille, jotka asuvat 10min ajomatkan päässä. Yllätykseksemme Nuutti oli todella rentona ja uteliaana autossa koko matkan, välillä maukaisi hämillään muutaman kerran, mutta tulomatkalla meinasi jopa nukahtaa! Ja mökilläolo meni loistavasti. Nuutti nautti selkeästi uudesta paikasta ja hajuista, vaikkakin järvestä se pysyi kaukana. Uudet ihmiset oli selvästi kiinnostavia ja Nuutti heidän mielestään aivan ihana. Niin ja tämä urhea saalistaja sai melkein sammakon kiinni!

Pakollinen mansikkakuva kun niihin törmäsin!

Vauva taloon!

...Siinä se oleellisin tulikin. Vauva. Kyseessä on kyllä nyt ihan kissavauva, eikä ihmisversio. Niin. Me taivuttiin Nuutin tahtoon (seli seli, iski vaan pentukuume), ja meille tulee toinen purinahyrinäpallo. Pentu on maatiainen, kustannussyistä lähinnä, mutta myös koska tutullamme sattuu olemaan pentuja tulossa, ja kyseisestä perheestä on saatu kaksi kissaa vanhemmillenikin. Niiden luonteeseen ja käytökseen ollaan ihan ihastuttu, joten luottavaisin mielin otetaan tuolta meillekin.

Meillä on aina ollut lapsuudenkodissani maatiaisia, kunnes sitten tuli saksanpaimenkoira, jonka jälkeen ei moneen vuoteen ollut yhtään lemmikkiä. Sitten tuli Mikki ja Minni, aivan ihanat hurmurit. Sitten minun oli aika muuttaa pois kotoa, ja koti tuntui tyhjältä ilman kissaa. Nyt Nuutin kanssa kun ollaan elelty, myös poikaystäväni oli sitä mieltä, että kyllä tänne voisi toisen kissan ottaa, Nuutin seuraksi. Mietittiin, onko 49 neliötä liian vähän, mutta Nuutin kasvattajakin rohkaisi että ei se ole mikään este, niin meille on nyt sitten pentu varattuna.

Pennut syntyvät arviolta heinäkuun lopulla, eli luovutukseen on vielä aikaa. Lisäksi tässä on pieni mutka matkassa, nimittäin nuo FIV ja FeLV - testit. Mikäli pentu sitten luovutuksen yhteydessä huomataan sairastuneen jompaan kumpaan, ei sitä meille tuoda. :( Emoa ei ole tässä tilanteessa järkevää lähteä testaamaan, siksi odottelemme pennun luovutusikää ja katsotaan sitten. Pitäkäähän peukkuja ja tassuja että kaikki sujuu hyvin!

Nuutti päätti mennä piiloon uutiset kuultuaan...

...sillä nimittäin on muistissa kuinka Ruffen kanssa tapaaminen sujui.

Mutta kun selitin, että kyseessä on ihan pieni pentu, se rauhottui. On etulyöntiasema. 

Tässä kuva Mikistä, kun se oli luovutusikäinen. Nykyään se on jo hyvissä kollin mitoissa.

Tässä videota Minnistä. Se on edelleen tosi pienikokoinen, vähän kuin emonsakin, mutta niin lempeä ja aivan ihana pikku maatiainen! :) Toivotaan, että Nuutti tottuu uuteen perheenjäseneen. Ollaan kyllä varauduttu murinaan ja vihoitteluun, katsotaan sitten kauanko semmoista kestää.