Nyt tuleekin tiheeseen päivitystä. Pidän sitten hetken tauon taas.
Nuutti on syntynyt 22.9.15, eli tässä ollaan puolen vuoden iässä jo. Nuutti on aika rauhallinen kasvaja, rakenteeltaankin niin kovin siro. Painoa on tullut vaihtelevasti: Alkuun tosi nopeasti, sitten tuli pysähdys, jonka jälkeen taas tehtiin pieni kasvupyrähdys, ja nyt taas ollaan aika rauhallista tahtia nostamassa sitä painoa. Tähän viimeisimpään voi toki olla syynä sekin, että on jouduttu nuo raksut Nuutilta ottamaan pois eli sellainen ylimääräinen mussutus on jäänyt vähemmälle. Kokeillaan kuitenkin isompia raksuja tässä lähiaikoina, katsotaan ilmaantuuko hotkimispuklailua niiden kanssa. Nuutti kuitenkin olisi semmoinen raksumonsteri, että olisi kiva sille niitä tarjota.
Joka tapauksessa, ekan puolen vuoden merkkipäivän kun on ohittanut, ansaitsee Nuutti pienen katsauksen tuohon kasvamiseensa.
Toinen vierailu Nuutin luona, 29.11.15, ikää 9vkoa
Joulukuu 2015.
Ensimmäinen päivä uudessa kodissa, 29.12.15, jolloin ikää Nuutilla oli 14 viikkoa ja painoa 1,33kg.
Paljon uusia hajuja...
Aika nopeasti Nuutti uskalsi syliin.
Nuo nenänpään pilkut ovat ajan kanssa hävinneet!
Tammikuu 2016.
Tässä edelleen on kyljet hieman lommolla, mutta ruokahalu oli kasvanut reippaasti. Turkki on nyt hieman sähköinen, mutta pentukarva alkoi hieman jo tasaantua ihan vauvan turkista. Painoa poitsulla n.2,5kg.
Helmikuu 2016.
Hampaita alkoi irtoilla! Siitä innostuneina totuteltiin hampaiden harjaukseen ekaa kertaa. Ainakin tahna maistui hyvälle...
Nuutti pääsi 3kg puolelle ensimmäistä kertaa ihan helmikuun alussa. Ei se paino ihan pysyvästi sinne jäänyt, mutta reissasi siinä 2,8-3kg välillä, kunnes asettui kuun loppua kohden.
Maaliskuu 2016.
Maaliskuussa Nuutti on oppinut noutamaan palloa ja satunnaisesti istumaan. Ensin haettiin vaan sitä tietyn väristä palloa, mutta sitten hoksattiin, että ne muunkin väriset pitäisi noutaa. Nuutti on myös tuntunut kasvavan, henkisesti ja fyysisesti, vaikka painoa onkin vasta 3,3kg maaliskuun lopulla punnittaessa. Ruokahalu on kuitenkin kasvanut hiljattain, joten eiköhän sitä massaa aleta taas vähän keräämään. Ikää tässä kuussa 6kk.
No se on entinen lakana se.. Nuutin aamuherätys.
Hassun hölmöt löhöasennot.<3
Meidän poitsu alkaa jykevöityyn pikkuhiljaa :')
Ja nyt on jo huhtikuu! Innolla odotan mitä kesä tuo tullessaan, ja kuinka paljon Nuutti tulee kasvamaan. Haluaisin niin jo näyttää Nuutille sen ensimmäisen kesän, toivottavasti kelit sallivat reippaasti ulkoilua! Nuutti niin rakastaa lämpöä, että olisi ihana päästä sen kanssa loikoilemaan nurmikolle.
Lisää kuvia/videoita/tarinaa näistä kuukausista löytyy tottakai tuolta aiemmista kirjoituksista. :)
Nuutin täti ja Ruffe olivat tänään käymässä. Ajatuksena on tarjota Nuutille ainoana kissana karvakaveria, ja Ruffe on niin rento reissaaja että hänen kanssaan lähdettiin kokeilemaan. Noh. Eihän se nyt mennyt ihan niin iloisissa merkeissä kuin oli tarkoitus. Ei meistä kukaan uskonutkaan poitsujen heti alkavan pesemään toisiaan, mutta itse ainakin elin toivossa, että hetken päästä alkaisivat tottua toistensa läheisyyteen. Tai itseasiassa Nuuttihan tässä se epäluuloisempi tapaus oli: Se murisi kuin koira (en ole ikinä kuullut siltä tuommoista ääntä!) ja sähisi eikä tahtonut lähelle Ruffea. Nuutti on kyllä todennäköisesti hiukan arempi kissa, se ei oikein viihdy vieraissa paikoissa ja uusiin sen mielestä pelottaviin asioihin tottuminen menee yleensä ylidramaattisen aristelun kautta.
No, kuitenkin. Pari tuntia koitettiin näitä hurmureita tutustuttaa, mutta sitten annettiin olla tältä erää. Toisen kerran sitten uudella energialla (ja raivolla). Olisi kyllä hieno juttu, jos pojat tulisivat kaikki kolme keskenään toimeen, niin Nuutille olisi hoitopaikka tarpeen tullen hyvässä kodissa. Mutta ainakaan ei tarvitse tällä hetkellä potea huonoa omatuntoa siitä, ettei Nuutilla ole täällä kissakaveria seuranaan.
Tässä jo MELKEIN oltiin sovussa. Muttei kumminkaan.
Koska ei saatu Ruffea ja Nuuttia vierekkäin istumaan, laitan kokovertailuksi kuvat molemmista samassa kiipeilypuun pussissa. Ruffe nimittäin asettautui reippaasti sinne mukavasti vaikka Nuutti asialle sähisikin. :D
Hei kaikki. Ykköspalvelijalla on kova kiire nyt tämän kevään koulun ja töiden kanssa, joten pyysi teille tulla kertomaan, että blogihiljaisuus saattaa tässä vallita jonkun aikaa. Pyrkii kuulemma jotain sillon tällön kirjoittelemaan ja muiden teksteihin kommentoimaan, mutta ajanpuutteen vuoksi saattaa jäädä vähän vähemmälle kuin tähän mennessä.
Muistakaa te muut rentoutua! T. Auringonpalvoja Nuutti
Muokattu 21.3.: Toukokuun puolella viimeistään helpottaa, eli ei pitkään jatku :)
Nyt tulee kyllä niin paljon tekstiä, ettei kukaan varmaan jaksa lukea. :D Millainen lemmikki on ragdoll? Tätä minä mietin reilu vuosi sitten. Pohdin hurjan kauan maatiaisen ja ragollin välillä. Mietin hyviä ja huonoja puolia, etsin epätoivoisena kunnon infoa ragdolleista, kun helposti löytyy vain perus rotukuvaus. Onneksi löysin tieni tänne blogimaailmaan. Ihan ensialkuun ja eniten auttoi näiden blogien selaaminen. Katselin silmät sydäminä pentukuvia ja -videoita sekä arjen kuulumisia. Ja olin aivan myyty. Sitten alkoi taloudellisen tilanteen selvittäminen, että miten paljon se arki sitten muuttuu rahallisesti jos semmoinen turriainen tänne pölähtää. Peruin jo muutaman kerran mielessäni koko kissan hankinnan, mutta onneksi palasin asian äärelle aina uudelleen. Ja sitten löysin Nuutin kasvattajan, ja aloin pommittamaan häntä ragdollin hoidosta. Hänelle sattui olemaan tulossa pentue parin kk päästä kyselyistäni, ja sovittiin alustavasti että minä tulen niitä katsomaan poikaystäväni kanssa.
Loppukesästä vuoden loppuun oli maailman pisin puoli vuotta. Odotus oli aivan turhauttavaakin useimmiten. Mutta sitten se pikkuinen riiviö tupsahtikin eteiseeni, ja olin ihan sekaisin onnesta. Ja nyt Nuutti on ollut meillä 2kk ja kokenut jo uuteen asuntoon muuton (jos ei ensimmäistä kertaa minun luokseni tuloa lasketa), ja asettunut taloksi. Tuntui heti, että se viihtyi paremmin täällä minun ja poikaystäväni yhteisessä asunnossa, kuin omassani silloin alkuun. On ainakin reippaampi, eikä sopeutumiseen mennyt kuin tunti. Itsekin viihdyn täällä paremmin. Ääniä ollaan sitä opetettu kuuntelemaan parhaamme mukaan ja sopivassa tahdissa. Imuri on edelleen aika kauhee ja yök, ja sitä juostaan turvallisen etäisyyden päähän karkuun heti kun se otetaan esiin. Hellan äänet ei enää pelota. Eikä kiukaan. Tai astianpesukoneen. Eikä mikrokaan ole enää vihollinen. Osaan totuttiin hieman nopeammin kuin muihin. Edes poikien ilta ei häiritse änärihuutoineen yms, vaan Nuutti ottaa seurasta kaiken ilon irti.
Millainen lemmikki Nuutista sitten on kuoriutunut?
On hurjan hauskaa seurata tuon pennun kasvua ja kehitystä, ja sitä kuinka sen persoona on vähä vähältä tullut esiin. Vielä on varmasti asioita, mitä ei olla siitä huomattu. Ehkei se tiedä niitä itsekään. 6kk tulee tässä kuussa ikää täyteen, vielä on paljon opittavaa. Sormet ristissä toivon, että se oppisi tuosta hotkimisesta ja sen seurauksena puklaamisesta pois, kun sen alottikin vasta hiljattain. Toinen höntti juttu on kissalle ehkä ominaisempi, eli kukkaruukkujen sisuksen tuhoaminen. Ei se niinkään syö tuota palmua, vähän nakertaa välillä. Mutta hauskempaa on ilmeisesti kuopia mullat ulos ruukusta ja jemmata kökkäreitä pitkin poikin asuntoa. Parasta se on aina heti imuroinnin jälkeen. Mullan lisäksi se kuljettaa pieniä lelupallojaan suussaan, ja haalii niitä meidän kenkiin. Ja muuttotavaroita paikalleen laittaessani Nuutti kiikutti muffinivuokaan pallon yhä uudelleen, aina kun heitin sen pois sieltä se toi sen takaisin. Eli kaikki kolot ja kuopat on hyviä säilytyspaikkoja palloille.
Nuutti on tosi kiltti kissa, ihanan letkeä ja täysin sylivauva. Aika paljon myös mammanpoika; minne minä menen, sinne Nuuttikin. Vaikkei aina onnistuisikaan niin helposti. Kyllä se isiäkin seurailee välillä, mutta ilmeisesti alussa kun vietettiin Nuutin kanssa hiukan enemmän aikaa keskenään, on tulos tämä. Olen joutunut Nuuttia jo pakkosyöttämäänkin tämän 2kk aikana, mutta pikkuinen otti sen kohtuullisen urheasti vastaan. Hermot meni kyllä molemmilla. Onneksi syömättömyysvaihe meni ohi ilman sen kummempia ongelmia.
Nuutti haluaa aamulla herättää 5-7 välissä joko istumalla naamalle, järsimällä käsiä yms, tai maukumalla huomiota (ja ruokaa). Sitten nukutaan taas pari tuntia siten, että asetutaan aivan sykerölle ihmisen kaulan viereen tai kainaloon. Jos siitä koittaa siirtyä kauemmas niin Nuutti siirtyy perässä. Vaihtoehtoinen nukkumapaikka on kokonaan peiton alla - aina pitää varoa ettei istu päälle vaikka sohvalla.
Kouluun/töihin lähtiessä Nuutti olisi riehumassa ja sylissä koko ajan. Esim. kun meikkaan, pitää tulla siihen aivan viereen. Mielellään lavuaariin, koska siitä näkee mamman naaman ja mitä se puuhaa. Jos ei pääse niin pitää huutaa kovaa ja surkeana. Enää ei juosta rappukäytävälle kiusallaan, kun ihminen koittaa lähteä asunnosta. Ennen sitä tehtiin joka kerta ja lähteminen olikin aivan mahdotonta. Piti varata 5min ekstraa, ettei myöhästy. Käytävävara. Nykyään Nuutti jää istumaan eteisen matolle ja tuijottaa syyttävästi. Kun tullaan kotiin, Nuutti usein juoksee vastaan, tai sitten venyttelee vasta olkkarin puolella ja tulee siellä puskemaan jalkaa vasten. Sitten alkaa jäätävän luja maukuminen. "Jaa nyt sitä kehdataan näyttää naamaa täälläkin? Niinkö? Missä on mun ruoka? Ja rapsutukset? Mikset ollut kotona??" Tänäänkin se huitoi syliinpääsy viittomiaan kotiintullessani, ja tiesin että nyt halutaan sylkkyyn. Siinä sitten oltiin kehräten, ja aina Nuutti puskee päätään lujaa rintaani vasten. Välillä se haluaa kiivetä olalle, ja keikkuu siellä sitten ja huiskuttaa hännällä mun naamalle.
Sitten välipalaa. Ensin Nuutille, ja sitten ihmiselle. Kun ihminen tekee ruokaa eikä talossa ole toista joka makaisi samalla esim sohvalla, pitää järjestää sirkus. Huomiota. Nyt. Ja tämä loppuu vasta kun Nuutille annetaan tuoli siihen työtason viereen josta se voi katsella touhuja. Tämä poitsu kyllä osallistuu joka puuhaan, lakanoiden vaihtoon, pyykinpesuun, ruuanlaittoon, roskakorin tyhjennykseen, porkkanan kuorimiseen.....
Päivällä voidaan nukkua yhdessä päikkärit, ne on parhaita. Ja sitten leikkiä, vähän koittaa koulutustakin. Telkkariakin voidaan katsella yhdessä ja voi että Nuutti on hyvä läksyjen teossa! Sitten välillä kirmataan parvekkeella, jonka jälkeen juostaan hassua ääntä pitäen ympäri asuntoa matot rullalla. Onneksi se on melko ketterä, ainakin vielä näin pienenä, joten TV ei ole pudonnut jalustaltaan tai kynttilät lennelleet lattialle...
Illalla mennään suihkuun tai saunaan. Tai no, Nuutti ei tule suihkuun. Ehei. Vähän alkaa vesi tässä kohtaa kiinnostaa muttei sinne alle kumminkaan kokonaan haluta mennä. Mutta suihkussa olijaa pitää vahtia suihkuverhon takaa tai vessanpytyn kannella. Saunaan välillä tullaan mukaan. Ja kun siellä on liian kuuma, mennään vilvoittelemaan kylppärin lattialle.
Nuutti on aivan ihana pieni termiitti, riiviö, mammanpoika, sylivauva, seurankipeä villahoususankari. Aina välillähän tulee niitä huonojakin päiviä (esim toissapäivänä Nuutti puklasi taas ruokansa - matolle), mutta onneksi hyviä on enemmän. Ja itse kun olen niin seurankipeä, niin on ihanaa kun ei tarvitse täysin yksin olla ikinä. Toivottavasti Nuutista ei tule täysin passiivinen mötkäle kun se isoksi kasvaa, vaan että osa näistä hauskoista piirteistä säilyisi aikuisuuteenkin. Mielenkiinnolla odotetaan millainen isäntä siitä vielä kasvaa.
Tässä videota Nuutista, kun se alkaa oppia noutamaan palloa :)
Eilen aamulla kun heräsin, ja Nuutti oli tapansa mukaan poikaystäväni ja minun välissä kerällä tuhisemassa, huomasin jotain lakanalla..
Nuutti oli pudottanut yhden hampaansa (en tiedä onko ensimmäinen, mutta ainakaan ei olla muita löydetty) siististi ja nätisti siihen meidän viereen peiton alle. Onko se jo muka niin iso? Kun just hetki sitten oltiin sitä aivan pientä sykeröä kattomassa. Hammaskeiju tuskin rupeaa piilottamaan raakaa lihaa äitin tyynyn alle, koska se uskoo että äiti suuttuis oikeen kunnolla. Joten sovittiin sulassa sovussa Nuutin kanssa, että se saa herkkuja ihan muuten vaan. Nyt pitääkin sitten tarkkailla sitä hammasrivistöä, että kaikki uusii nätisti.
Hammasten heiluttelun lisäksi heiluteltiin leluhuiskaa, ja sain kivasti hyödynnettyä ihanaa auringonpaistetta meidän olkkarissa. Kyllä se kesä vielä tulee! Tässä "vähän" kuvia:
Nuutin päivärutiinit ovat selkeät. Aamulla kun ihanan aikainen postipoika tuo Aamulehden aamuyöstä, alkaa Nuutilla perinteinen postin vastaanottoseremonia. Se sisältää kasan eri korkeuksilta lauottuja maukaisuja ja makkarin oven kiinni ollessa sen raapimista. Sitten kun ei jakseta nousta avaamaan ovea, Nuutti pistää sirkuksen pystyyn ja säntäilee ympäri asuntoa. Onneksi tämä loppuu suhteellisen nopeasti, ja poitsu painuu takaisin unille. Mikäli kuitenkin makkarin ovi on auki, se tulee sänkyyn riehumaan. Silloin pystyy vielä kääntämään kylkeä, mutta jos pomppimisen ja säntäilyn sijaan alkaa pureminen ja hiustenpesu, on olemassa kaksi vaihtoehtoa:
1. Turhaudu totaalisesti muutaman kieltoyrityksen jälkeen, ja kanna pentu olkkariin. Sulje makkarin ovi perässäsi.
2. Hautaudu peiton alle muristen kieltoja Nuutille, joka koittaa nyt tunkeutua peiton alle, ja yleensä onnistuu. Enää ei ole mitään tehtävissä, olet hävinnyt. Nyt on pakko odottaa, että Nuutti väsyy uudelleen, ja nukahtaa viereen. Todella viereen. Naaman päälle nimittäin.
Näin kävi mm. tänään. Koska on viikonloppu, enkä ollut töissäkään, annoin Nuutin jäädä makkariin. Kielsin muutaman kerran hiusteni järsimisen, kaulakoruni näykkimisen ja naamani nuolemisen. Ei se mitään auttanut, eikä siinä unenpöpperössä jaksa kovasti olla ehdoton. Onneksi Nuutti halusi tänään enemmänkin unikaverin, ja se käpertyikin kaulaani vasten tuhisemaan. Välillä oli pakko vaihtaa asentoa, kun karvat tunkivat hengitysteihin ja nukkuminen hieman vaikeutui. Nuutti havahtui joka kerta ja siirtyi mukanani vähintäänkin yhtä lähelle kuin ensimmäisellä kerralla. Yhdessä kohtaa heräsin siihen, kun Nuutti asettui pitkittäin naamani päälle. Kiva.
Onhan se suloinen, mielettömän ihana, mutta nukkuminen olisi myös ihanaa. Sana "läheisyydenhaluinen" on Nuutin tulon myötä saanut aivan uuden merkityksen. Nuutti tuntuu haluavan elää symbioosissa kanssamme. Hauskaahan se useimmiten on, pakko myöntää. Mutta silloin, kun aamulla on kiire meikata, on useimmiten vain hankalaa kun pikkuinen päättää haluta kaiken huomion mitä maailma voi tarjota. Eli mamma ei saa todellakaan katsoa peiliä enemmän kuin pientä kultaansa, eikä todellakaan syödä aamupalaa, kun pitäisi paijata ja silittää. Ehei. Jos mamma astuu peilin eteen, täytyy ryhtyä tositoimiin:
1. Mau'u kovaa ja korkealta. Katso silmiin sääliä keräävästi.
2. Pidä katsekontakti, vaikkei mamma katsokaan aina oikeaan suuntaan. Kiipeä vessanpytyn päälle. Jatka huutoa.
3. Huido etutassuilla ilmaa ja kurottele mammaa kohti. Mikäli sillä on jo housut jalassa, roiku niissä. Voit myös roikkua paljaissa jaloissakin, mutta se ei aina tuota toivottua tulosta. Voi vaarantaa tehtävän.
4. Lopulta mamma ottaa sut syliin. Voit lopettaa huutamisen. Aloita kehrääminen kovaan ääneen. Tarraa kynsillä kiinni mammasta mikäli se koittaa laskea sut alas.
5. Toista.
Että tällaista meidän karvavauvan kanssa. Toivottavasti se on yhtä sylirakas vanhempanakin! Tänään tehtiin Nuutin kanssa normi touhujen lisäksi salaattia = Nuutti huusi ja roikkui mun housuissani niin urakalla, että oli pakko ottaa sille tuoli työtason viereen. Siinä se hiljeni katselemaan, kuinka tein salaattia. Auttaakin tahtoi; kovasti huitoi porkkanoita tassuillaan. Tuli oikeen hyvää karvasalaattia.
Älä sitä kännykkää kato. Kun mua. Minä. Minäminäminäminä.
Sain Miukumaalta ystäväkirjahaasteen, kiitos! Kysymyksiin osallistumme yhdessä Nuutin kanssa. Here we go!
1. Millainen olisi unelmiesi huvipuisto?
Nuutti: Paljon peittoja, joiden alla saisin rymytä ja hyökkäillä. Ja sitten saisin herkuiksi paljon pakastekuivattuja kanaherkkuja.
2. Ketä kirjojen sankaria tai sankaritarta muistutat?
Nuutti: Tämä onkin hankala. Kun mami aina sanoo, että näytän ihan supermanilta kun nukun..kai se sitten, kelpaako?
3. Mikä saa sinut hihkaisemaan tai naukaisemaan ilosta?
Mami: Aurinko, lämpö, kesä. Tulisi jo...
4. Millainen musiikki kuvastaa persoonallisuuttasi?
Mami: Itsestäni en voi sanoa vain yhtä tyyliä, mutta Nuuttia kuvastaa ainakin useina aamuina ja iltoina tämä: Caravan Palace - Bambous (linkki aukeaa klikkaamalla!)
5. Mistä luonteenpiirteestäsi ansaitsisit erikoismaininnan?
Nuutti: Mami tykkää hurjasti kun olen niin lempeä ja rento.
6. Mikä on hassuinta tai pöhköintä, mitä olet tehnyt?
Nuutti: Oon tehny paljon kaikkee miks mulle on naurettu. Mutta viimeisin tempaus oli ottaa vauhtia ja hypätä seinää päin. Mami nauro kippurassa ja puhui jostain Tylypahkaan menosta. En ymmärtänyt vitsiä.
7. Jos saisit matkustaa mihin tahansa sormia tai tassuja napsauttamalla, mitä kohdetta haluaisit päästä tutkimaan?
Mami: Peruun katsomaan kiinnostavia raunioita, Italiaan uudestaan ja tällä kertaa matkustaa se päästä päähän, Venetsiaan, Australiaan.........
8. Mikä on mielestäsi maailman kaunein ääni?
Mami: musikaalisena ihmisenä saan kylmänväreet kauniista musiikista. Lemppareita sello, viulu, kitara ja piano.
9. Milloin sinulla kävi poikkeuksellisen hyvä tai huono tuuri?
Nuutti: Kun hyppäsin vessanpytyn kannelle, kun piti päästä kattomaan kun mami meikkas enkä saanu huomioo. Mutta se kansi ei ollutkaan siinä vaan tilalla oli vesiallas ja meinasin pudota pää edellä sinne, mutta mami sai mut kiinni. Kastui vaan tassut, villahousut ja häntä.
10. Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta ”aarre”?
Mami: Perhe. <3
Nuutti: ne pakastekuivatut kanaherkut. Ah. <3 Ainiin ja sain uuden lelun, se on ihan paras:
En haasta ketään, kun näyttää aika lailla kaikilla seuraamillani tämä kysely jo olleen. Mutta kysyn teiltä kaikilta, miten vietitte ystävänpäivää?
